Haluan taas niiiin kovasti kirjoittaa..
Mutta kun ei ole mitään hienoa ja uutta ja kiinnostavaa.
Oon tosi "iloinen" taas. Ja tosi surullinen.
Hymyilen automaattisesti ja tunnen palan kurkussa, haluaisin niin kovasti itkeä.
Huomasin etten voi enää edes olla samassa kerroksessa isän kanssa. Sydämmen pohjasta vihaaminen oikeasti tuntuu sydämmessä. Se ihminen saa veren kiehumaan sekunnin sadasosassa.
Vihaan vihaan vihaan.

Paasto menee kuin pitääkin. Osaan huijata nykyään paljon paremmin.
Meinasin pyörtyä vessaan toisaalta. Rasittavaa että pitää olla näin herkästi pyörtyvä. En edes päässyt ylös vähään aikaan ja konttailin siinä sitten ympäriinsä.
Huomenna pitäisi lähteä erääseen kaupunkiin ostoksille.
Roskaruokaa ei voi välttää, pitää tehdä jo valmiiksi suunnitelma mihin ne piilotan.

Sain haasteen, teen sen sitten kun jaksan. Laiska kun olen.
Kiitos kuitenkin haasteesta eksynyt!

Kolme peräkkäistä kovaa ahdistusta.

1.
Äiti näki niin varmasti viillot.
Olin suihkussa. Käyn suihkussa pimeässä ettei kukaan näe vahingossakaan. Ovesta jonka äiti avasi tuli kuitenkin kamalasti valoa. Koitin piiloon mutta en usko että ehdin ajoissa.
Äiti lähti sanomatta mitään. Ei se niin tekisi jos ei olisi nähnyt.
Hetken päästä löydän itseni kirjoittamasta sekavia viestejä ja hakkaamasta itseäni kaapeihin ja paljain nyrkein raajoihin mustelmia.
Häpeän itseäni.

2.
Rauhoituttuani selitän asiaa parille ihmiselle. Tärisen taas ja raavin pohkeita.
Kirvelee. Tajuan olevani hullu. Ja sitten tajuan etten ole koska myönnän sen. Sitten tajuan juuri kieltäväni sen. Nauran yksin ja mietin miksei kukaan auta.
Koska en pyydä apua.

3.
Kuuntelen rauhoittelua.
"Ei viiltoja? Hyvä. Mutta et enää ikinä tee noin!"

Ei älä, älä yritä piristää olla hauska saada minut naurmaaan. Ahdistaa kädet tärisee. Ei älä et tajua. Anteeksi.

Ajoin senkin ihmisen pois. Paita käärittynä suuhun hakkaan taas itseäni. Puren paidasta tehtyä rullaa. Pyörin tärisen pyörin haahuilen satutan itseäni.
Päätä särkee. Päästäkää pois.
Empäs sentään viillellyt, ha.

sekavaa selitystä

Tiedättekö, välillä vaan haluisin lopettaa tämän. Elää onnellisesti ilman terää ja läskipelkoa.
Mutta en voi. Tänään piti mennä 300kcal.
Suunnittelin kaikki ateriat ruoka-aineita myöten.
No sitten kunnolla poikkesin suunnitelmasta.
En syönyt kuin aamiaisen niinkuin suunnittelin.
Vähän syönyt kuitenkin. Mutta hiilareita. Hiilarit turvottaa. Läski.
Haluaisin säästää kaikki tältä. Ajaa kaikki kauas. Eikun joo, senhän jo tein.
Suklaa vaan pitäisi kieltää multa.
Oon varmasti vaan lihonut.
Hapuilen jo terää käteen.
Ei pitäisi.
Mutta en voi mitään.
Sekaisin ja vitun sairas.

Christmas ♡

Hyvää Joulua!

Koittakaa nauttia joulusta, olette sen ansainneet!♡

Ja olkaa iloisia kaikki ihanat! 

Minäkin koitan aidosti olla iloinen mahtavien ihmisten seurasta ja syön kaikkea sopivasti! 

Ei yksi naarmu laivaa kaada ja silleen :D

Tuijottelen tyhjää ruutua. En keksi mitään asiaa.
Söin tänään kurkkua, mini luumutomaatteja, pari palaa suklaata ja klementiinin.
Suklaat oisin voinut tietysti jättää pois.
Läskiläskiläskiläskiläskiläskiläskiläskiläskiläskiläski.

Hujoppi puhui tänään jotain todella pelottavaa. Toivon että sillän on kaikki ihan hyvin, välitän siitä kuitenkin melko paljon.
Enkai liikaa?
Treenaaminenkin jäi vähemmälle kun piti käydä viimeisillä jouluostoksilla..
Jos nyt lihon en tiedä menenkö taas ihan sekaisin.
Aina kun alan kirjoittaa ahdistun kun en osaa. Ja sitten tulee asiaa ihan liikaa mieleen. Ja sitten alkaa itkettää mutta itku ei tule.
Anteeksi, koitan keksiä jotain vähän kiinnostavampaa luettavaa!

Mun mieliala pomppii taas ääripäästä toiseen ihan hetkessä.
Ensin saatan nauraa ihan tyhmille asioille ja hypiskellä yliaktiivisesti ja ihan yhtäkkiä hiljentyä jumittumalla paikoilleen. Ahdistun siihen ja menen jonnekkin yksin vaeltelemaan itku silmässä kunnes joku ihminen tulee höpöttämään ja saatan taas havahtua. Tämä saattaa hyvin tapahtua jonkun viisiminuuttisen sisällä.
Tai sitten nauran jollekin sanalle vaikkapa jopa yksin ja yhtäkkiä itken ja seuraavan kerran silmät avattuani saatan maata lämpimälle matolle nukahtaneena.
Tästä varmaan voi syyttää osakseen tosi huonoja yöunia. Sellasta 2-4h/yö luokkaa..

Tänään söin ihan liikaa. Toivottavasti se ei nyt niin pahana mokana näkyis painossa sitten ku pääsen sen tarkistamaan.
Yhden jäätelön jouduin myös tunkemaan kurkusta alas, hyvä etten oksentanut luokan lattialle.
Mussutin siinä sitä parhaani mukaan mutta silti olin helposti viimeinen joka sitä söi. Ja opettaja tietenkin odotti että kaikki oli valmiina saamaan todistuksen!
Enkä tietenkään voi kieltäytyä jäätelöstä kun mua vahditaan.
Mahtava paniikki ja tuijotuksia.
Onneks viiiimein loma.
Ei siis oo pakko syödä. Jes.
Tai sit mua lihotetaan koko 1, 5vk kunnolla..?

Oon kusessa.
En pysty edes selittämään tätä ilman paljastumisen vaaraa kovin tarkaan, mutta nyt on pakko syödä vähän.
Uhkailuja ja kiristystä.
Jos multa kysytään ei noilla oo mitään oikeutta ahdistella mua, ei ne ennenkään välittäneet.
Huomaan selvästi miten Mustasukka vaan koittaa saada jotain säpinää ja draamaa sen yltiömäisen "tylsään" elämään kynsilakan ja meikkikerrosten välissä. Kun sen elämä on kunnossa jollakin muulla TÄYTYY olla paha olo.Tietysti se laittoi jonkun toisen asialle. Kuiskaili käskyjä sen sätkynuken korvaan joka hyökkäsi mun kimppuun.
Kyllä mä näin rakas, kyllä mä näin.
Äiti ei saa ikinä tietää, ei ikinä.
Yksi syy lisää itkeä. Itku ei taaskaan tule.
Ahdistus pilvissä asti, miten tällasesta selvitään? Joululomalla en sittenkään pääse syömään vähääkään ilman mitään ahdistusta kiitos tämän sopan.
Kiitos niin saatanasti.
Muistan taas miksi opin vihaamaan sinua.

I won't see you around, I couldn't give a fuck

I'd rather slit my wrists than keep in touch

Blacklist

Nothing but a blacklist

With friends like you

There's no need for enemies

With friends like you 

There's no need for anything

Blacklist

You're nothing but a blacklist

Pitäisi ehkä yrittää vähän enemmän.
Mutta on vaan niin helppo vetää kuulokkeet ja peitto korviin.
Ja olla syömättä. Kuihtua pois, for fucks sake!

Tänään taas kalorit taitaa jäädä alle 600.
Vaikka "aamulla" kun heräsin vedin kunnon aamupalan. Sen jälkeen en onneksi läskeillyt. Enkä usko että tässä parin tunnin aikana ehdin syömään 350 kaloria.
Pelkään silti.
Päivän kuuntelin jatkuvaa valitusta. Lv laittoi vissiin jotain viestiä poissaoloista huolestuneena. Jaa-a.
Lopulta lukittauduin huoneeseen etsimään luitani. Ja kuuntelemaan musiikkia.

~Middle fingers up

 if you don't give a fuck~

Lihonut.
NIIIN varmasti!
Ahdistaa se vaa'an puuttuminen. Maha tuntuu vaan kasvavan vaikka miten vähän syön. Tuossakin se nyt pömpöttää.
Hyi.

Tänään masua täyttää n. 3 rkl raejuustoa, tomaatti, 2 omenaa ja näkkäri.
Ihan hyvä näin. Vähemmänvähemmänvähemmän.
Lihaskuntoa jopa pari tuntia vaikkakin vähän laiskasti.
Enemmänenemmänenemmän.
Sitten kun pääsen vaa'alle haluan nähdä numeron 49.
Vähemmänvähemmänvähemmän. 

Enää tämä viikko koulua. Jes, pääsee pois ahdistavasta paikasta rauhassa kasvamaan kiinni omaan sänkyyn vihdoinkin.
Ja läskistymään jouluruuasta.
Vaikka miten koitan välttää terää se aina voittaa. Ehkä en yritä siltikään tarpeeksi. Enkä ees tiedä tahdonko.
Anyways, vaakaa odotellessa vaikea sanoa edistynkö yhtään, toivottavasti kohta saan jossakin vilkaistua painoa..
Voimia kaikille! ♡

En jaksais enää oikein valittaa samoista asioista, mun elämässä ei vaan ole mitään uutta ja kiinnostavaa.
Päivät menee samalla kaavalla.
Ylös sängystä.
Kahvia.
Taistelu ruokaa vastaan.
Viiltelyn miettimistä.
We heart it ja muut.
Oho kello on paljon.
Kahvia.
Jotain epämääräistä haahuilua.
Haahuilua josta ei jää muistikuvia.
Sängyssä ja lattialla makoilua.
Ehkä jopa ahmimista.
Kalorien laskentaa.
Kahvia.. paljon.
Ryhdistäytyminen ja treeni.
Romahdus.
Uneton yö ja toiveita kuolemasta.
Sama toistuu.

Oisko jotain postaua ideoita tai kysymyksiä? 
Vois tuoda jotain vaihtelua..!

Taas yksi niistä päivistä, kun ei jaksa mitään. Peruin jälleen viikonlopun suunnitelmia.
Äitikin varmaan suuttui vähän. Veljestä puhumattakaan ja kaikista muista.
Minä hyödytön paska♡

Se valo tunnelin päässä.

Se tais sittenkin olla juna.

Tänään pitäisi kalorien jäädä sinne 400 suunnitelmien mukaan..

Tarvitsen sen vaa'an! En tiedä haluanko käydä vaa'alla, nähdä sen painon. Mutta pakko tietää pääsenkö millään välitavoitteeseen.

Hujopin kanssa taas juteltu ja sekoiltu. 

Ja sen nykyisen (ja minun entisen) kaverin, sanotaan nyt vaikka Kissaksi, kans myös naurettiin. Ei se Kissa ehkä niin paha ole. Ehkä ymmärrän sitä nyt paremmin. Onhan siitä riidastakin jo aikaa..

En kyllä kelpaa varmaan niillekkään ja tulee muilta kavereilta naljailua kun liikun sellasissa "turhien retujen" porukassa. 

Minkä minä sille voin että niiden kans on paljon hauskempaa?

Ei tarvii olla kokoajan pikkurilli pystyssä räpsyttelemässä ripsiä ja vetämässä kaula-aukkoa alaspäin. Eikä tarvii olla turhan iloinen ja voi kiroilla kuin tukkimies jos huvittaa. 

Niiden seurassa voi olla minä?

Kävin tässä aika vasta ala-asteen joulujuhlassa. Siellä oli aika tiivis tunnelma, pienessä tilassa tuhottomasti porukkaa. Mutta toisaalta aika rentouttavaa nähdä pieniä onnellisia ja aitoja lapsia laulamassa täyttä kurkkua sylvian joululaulua.
Yksi näytelmä osui melko nappiin. Siimä pukki himourheili ja jätti herkut kokonaan. Juoksi ja teki lihaskuntoa ja laihtui. Aikuiset nauraa höröttivät milloin missäkin kohdassa ja minä tuhahtelin. Ihan kuin minä. Ei ne metsäukot ja -akat tienneet mulle nauravat. Mikä sen näytelmän idea edes oli?

"Paranemiseen menee yli 2 vuotta. Nyt minun on mentävä, minulla on vielä paljon potilaita."
Tuo lause jäi mieleen.
Toivottavasti kukaan ei tunnista minua tästä postauksesta!
Tai oikeastaan ihan sama, eiköhän koko koulu jo ole huomannut etten syö ja olen muuttgunut. Ja ehkä jopa laihtunut.
Jostain syystä haaveilen nyt melkein valkoisista blondeista hiuksista joihin saiain jotain vauvan vaaleansinistä (mistä lie tuo vauva tulee tuohon, sellanen mielikuva vaan?)

Tai oikeastaan sain idean erikoisemman värisistä hiuksista hölmöltä Saudi Arabiassa tai jossain asuvalta henkisellä tasolla kaksoisolennolta.
Älkää edes kysykö! XD

En sitten jaksanut nousta tänä aamuna.
Just nii, eli tarkotan että ei vaan huvittanut ja ahdisti liikaa.
Tänään söin aika paljon, mutta sellasia ruokia, että kertyi n. 700kcal..
Ei paha mutta ahdistaa silti se ruoka vatsan pohjalla. Tänään oon ajatellut kokoajan vaan sitä että oksennan ihan kohta. Ois vaan niin helppo päästä tästä olosta työntämällä sormet kurkkuun mutta sen verran vielä päässä järki liikkuu, että en oksenna kun porukat on kotona.
Rakas pikku karvapallo istuu sylissä viiltohaavojen päällä.. sen kynnet haavoja vasten sattuu kamalasti mutta en kehtaa häiritä pienen unia.
Hyvänyön toivotukset isälle todella kauniit;
"Vitun parasta yötä, kuole nukkuessas"
Jouluun 13 päivää.

Pitäisikö olla iloinen ja odottaa innolla vai ahdistua jo valmiiksi tulevista herkuista? 
Nauttia tunnelmasta vai murehtia kaloreita? 
Toisaalta ei se taida olla mun päätös kuitenkaan ja tiedän miten tässä käy.
Eihän nyt joulukaan tuu olemaan mikään erikoistapaus mun ajatuksissa.
Ja jokatapauksessa lihon jos syön.

Haluisitteko muuten jotain erilaista postausta? Kuva- tai muuta teemapostausta?

Toinen postaus tälle illalle.
Mulla on taas sellanen itsarifiilis. Enhän mä voi taas olla pois koulusta tai en saa joulutokaria kun en saa kokeita ajoissa tehtyä? Mitä vittua teen. Huomenna koulussa joku ihme jouluateria. Kinkkua ja rasvasiirappi laatikoita muka niin namia. En pysty syömään sellasta täydessä ruokalassa. Enkä voi jättää väliin opettajan takia. Ehkä jos sanoisin että paha olo enkä voi syödä. Tai joku muu tekosyy taas. Ei noiden opettajien saisi huomata sillä ne ylireagoi liian helposti.

Toiseksi mulla on ihan liikaa testejä ja sanakokeita huomenna yhden ison lisäksi. Ahdistaa kun en osaa ja jaksa.
Oon tajunnut mitä eräs todella viisas henkilö tarkoitti sillä, että ei suoraan jaksaisi vaivautua tappamaan itseään, mutta joka ilta rukoilee ettei aamulla enää heräisi.
Tai jos vaikka löytäisi elämästä jotain minkä takia pitää kiinni kynsin hampain?
Toivon, että joku päivä joku nipistää minua ja huomaan etten enää tunne.

"Mikset sä taaskaan ollu syömässä?! Sä tarviit energiaa, oisit vaikka syöny näkkärin tai jotain!" Miks kaveri toitottaa keskellä pukuhuonetta mun syömisistä? Hävettää.

"No en jaksanu ku meni nii pitkää ja pahaa ruokaa. Sitäpaitsi eihä näkkäreissä oo paljo mitää energiaa!" vastaan vaisusti. Hävettää hävettää hävettää! Se vaan huomautti että kato nyt, tiiän näkkärinkin energiamäärän. 

Myöhemmin toinen kaveri kysyi 

"Ootko syöny mitään tänää muuta ku juonu tuon? Vittu oot tyhmä."

Kun join vettä. Ne on keskusteleet tästä selvästi keskenään. Puhuu paskaa.

En voinut mitään, mulla meinasi vaan naurattaa. Sanoin vaan mitä sitten ja siihen sekin keskustelu loppui.

Pitäisi lukea kokeisiin mutta en jaksa vaivautua itkemään omaa tyhmyyttä. 

Huomenna jokatapauksessa varmaan jään kotiin. Koulussa liian ahdistavaa ohjelmaa luvassa.

 Torstaina pakko mennä, nään pitkästä aikaa tärkeää ystävää! Kamala ikävä, se ihminen saa mut aina iloiseksi! ♡

"Soitan tunnin päästä. En ehi puhumaan. Ei me olla suunniteltu mitään vielä. Ens viikonloppuna sitte, soitan vielä."
Sitä soittoa ei kuulunu. Ei pahemmin vastausta ryhmäkeskustelussa. Ei se mitään. Ymmärrän. 
Ja kyllähän mä nyt tämmösen pikkujutun kestän! Taatana!

Mulla on kai sitten menny ihan hyvin. Toisaalta tänään ja eilen meni vähän läskeilyksi juhlien takia.. Ens viikolla se korjaantuu! Toivon kovasti, että mua ei taas ahdisteta nurkkaan ja kysellä miksi en syö ja alkaa tekosyyt loppua.
Miten nyt selittää ihmisille joihin ei edes voi luottaa, että ei syö koska on läski ja haluaa tappaa itsensä joka syöntikerran jälkeen? Sitä minäkin.
Vaaka rikki vieläpä taas. Nyt kai lopullisesti, meinaan sisältä tipahtelee jotain osia.. Peilistä näkee kyllä että tavoitteeseen on vielä matkaa.
Terä pysyy vähän aikaa kännykän kuoren sisällä. Pakko pysyä.

En osaa oikein kuvailla tätä hetkeä, olin melkein viikon kirjoittamatta. Ei mitään uutta oikeastaan tapahtunut. Ja tapahtui kuitenkin.
Kaverit on.. outoja minua kohtaan.
Ne varmasti ajattelee, että yritän esittää jotain. Niin ne sanoo yhdestä toisesta tytöstä joka ei syö koulussa tai juo vain vettä. Ne sanoo niin koska se ei laihdu.
Minä en näytä laihtuvan eli olen teeskentelijä. Säälittävä.
Mielummin ehkä selitän loput kuvien avulla koska.. en keksi muutakaan tapaa.
Ihana tavata uusia ihmisiä. Vähemmän ihanaa kun ne ihmiset ei oikeasti välttämättä ole sellaisia miksi ne kuvitteli.

Musta tuntuu, että suurin osa "kavereista" alkaa jo kyllästyä muhun. Pitäisi taas tehdä jotain mullistavaa. Maalata taulu, saada 10 kokeesta, hankkia tosi suosittu poikaystävä tai laihtua 10 kiloa.

Mulle tehdään taas maailman paskamaisimpia temppuja. Ideat viedään käsistä ja jätetään minun keksimistä suunnitelmista salakavalasti ulos.

Ompelukone nököttää yksinäisenä nurkassaan. Ei huvita enää ommella. 

Tämän päivän projekti sisältää paljon treeniä ja heilumista!

Vaaka näytti 53 kiloa TAAS. Mitä tein väärin? Onneksi kohta saan paastota maanantain. Ja tiistain.

Toisaalta.. Voiko se olla lihasta? 

Kilo kun kilo.

Minua vihataan silti.

Miksi edes kirjoitan tätäkään kun tiedän että olen ärsyttävä.

Pidän varmaan taukoa kirjoittamisessa.
Kiitos ihanat kun kommentoitte, olette tärkeitä! ♡

Starvation?

Makasin huoneen lattialla ja tuijotin jonnekkin. Minun piti siivota tämä paskakasa jo viikko sitten ja sain aikaiseksi aloittaa. En vaan jaksanut tehdä loppuun. Oon aikaansaamaton, ei mikään ihme jos kaikki on muhun pettyneitä.
Vaikka miten yritin, jalat ei totelleet ja raahanneet mukanaan tätä läskiä kehoa parvekkeelle kopistelemaan mattoa ja täkkejä. en vain kyennyt tekemään hommaa loppuun. Vajosin mielummin omaan maailmaani.

Joka paikkaan vaan sattuu niin kamalasti. Treenaan kuin hullu syömättömiä ruokiani pois. Söin toisaalta iltapalaa, en muuten varmaan jaksaisi edes kirjoittaa. Tai hengittää.

Baanaani. 

Hedelmä. 

Terveellinen. 

100g banaania.

 10g hiilareita? 

Läskistyttää.

 Ei olisi pitänyt.

Tuollaista mielen sisällä. Ei ihme että kukaan ei jaksa, ketään ei enää kiinnosta.

Vieläpä pala suklaata siihen perään. Mutta se oli niin hyvää että ei haittaa.

Hyödytön hyödytön hyödytön.

Kuole kuole kuole kuole.

Hävettää.

Väsyttää.

Haluaisin taas vain päästä pois.

Kuinka pitkään kestän?

Tai paremminkin, 

kuinka kauan pitää kestää? 

Taas läskiä..

Mulla on tosi turvonnut olo. Söin tänään kurkunviipaleita aamupalaksi, salaattia lounaaksi ja ennen koulun loppua puolikkaan näkkärin. Kotona otin vähän lasagnea,  koska suunnitelmana oli hitaasti nostaa vähän kalorimäärää ja liikuntaa, että aineenvaihdunta alkaisi pelata. Nyt kaduttaa vaikka söin n. 600kcal.. sekin luultavasti yläkanttiin.. Ikänsä normaalisti syöneelle tosi vähän, mutta mulle ihan liikaa. Ehkä kuvittelen vaan tämän turpoamisen. Tunnen vain miten kehoni tuottaa läskiä luitten ympärille ja alkaa peittää ne.

Läskiläskiläski!

Haluan olla jo tuollainen pieni! Siro, laiha ja särkyvän näköinen. Nukkemaisen kevyt..

Ahdistaa entistä enemmän nämä läskit. 

On vielä se aika kuukaudesta kun turpoaa ja paino nousee ja vituttaa niin mahtavasti. 

Kohta olen niin kevyt että tästäkään ei tarvitse enää kärsiä.. Lupaan.

Enkä enää ikinä syö koulussa edes salaattia tai puolikasta leipää. Se lisää ahmimisen riskiä. 

Läski ja turvonnut olo.

Oksettaa.

Olen oksettava. 

Lisää läskiä

Oon ihan silleen mitä ihmettä täällä tapahtuu..
Sen tiedän että multa on nyt tipahtanut paino n. 1 kilon! ♡
Yhtäkkiä sen pudotuksen jälkeen joka nurkan takaa puskee joku tyyppi kylkeen kiinni.

"Mikä tunti sulla on?"

"Tuutko sinne leirille?"

"Mitä kuuluu, tuutko viikonloppuna juomaa?"

Öö aha. Mulla ei nyt kamalasti kiinnostaisi.
Kaiken kukkuraksi yksi nuori apuopettaja/harjoittelija hyppii siinä välillä. Kaverit sanoo, että se oikein odotti, että minä viittaan. Tietysti myös tuli neuvomaan kaikessa ilman pyyntöä, eli toisinsanoen istumaan viereiselle pulpetille höpöttämään turhuuksia ja muuta.
Kirsikkana kakun päällä yksi vähän nuorempi poika tuijottaa 24/7 ja tunkee samoihin porukoihin esittämään kovaa. Voi herranjumala. Ihan kamalaa.

En halua edes tutustua kehenkään.
Haluan ensin vielä laihtua ja olla uskomattoman pieni ennenkuin uskallan tutustua uusiin ihmisiin paljoa.
Läskinä ei minua kukaan jaksa loppujen lopuksi.

Eikä kukaan halua tuntea minua oikeasti. He haluavat tuntea sen tytön joka hymyilee ja on kiltti ja aina niin energinen. Ei ne halua nähdä viiltelevää ahdistunutta syömiskammoista säälittävyyttä.
Miten edes voisin kuvitella oikeasti tutustuvani kehenkään jos vasta taas se todistui, että jokainen, joka tuntee ja tietää oikean minän säikähtää tai kyllästyy ja lähtee pois.

Ja oon niin kamala läski. 

Otin vieläpä just itestäni kuvia ja vaikka nään luita, nään jokapuolella liikaa läskiä..

Läskiääääääääää

"Eiks noi h&m normaalivyötäröiset

 farkut oo aika ärsyttävät kun

ne tekee tollaset pikku makkarat

tohon masun kohalle? Mulla tulee kans.."

Muistan sana sanalta tuon. Häiritsee. En enää ikinä syö! Tuo tyttö joka minun masumakkaroiden olemassaolosta huomautti vielä sanoo lihoneensa paljon. On sille varmasti tullu 5 kiloa lisää. Haluan olla laihempi. Vatsamakkarat.

Lihava.

Oksettava minä.

Miksi sen vielä pitää näyttää niin sirolta myös kurvikkaampana?

Miksi minua kidutetaan tällaisessa isossa vartalossa.

Oksettava minä!

Ja vaakakaan ei taas toimi.

Ahdistaa.