The one who always fails

Jäin kotiin, jäin yksin, tuli nälkä, päätin ahmia ja oksentaa. Hammasharja kurkussa, vatsa täynnä vanukasta, kaakaota, leivoksia ja vettä niin paljon että tunsin räjähtäväni.
Mitä teen tällaisella elämällä? Mutta mielummin näin kuin läskinä.
Tiedän, että oksentamisesta ei ole mitään hyötyä, suurin osa kalorieista pysyy silti sisällä. Tunnen miten valtava läski mahani roikkuu löysän hupparin alla ja paksut reidet leviävät pitkin tuolia jolla istun.
Ainut hyöty oksentamisessa on, että ruokahalut menee moneksi päiväksi, ei haluta varsinkaan mitään makeaa, koska tietää mitä siitä seuraa jos syö. Lisää herkkiä hetkiä vanhan hammasharjani kanssa... Hyi.
Huomenna ajattelin mennä kouluun, koska on sellainen päivä, että ei tarvii tehdä mitään isompia ja ei tarvii käydä syömässä kavereiden kanss yhtä aikaa eli ei ollenkaan! Perjantaikin on sellainen päivä luultavasti.
Tuntuu, että päässä käy jatkuva taistelu. Nyt tajuan, mitä tarkoittaa se, että ana käskee ja ohjailee. Tänään tuntui, että mia kuiski päässä, että syö lisää ja lisää, oksennat kuitenkin joten nauti, se tuntuu hyvältä, samalla kun ana huusi täysillä, että lopeta heti ja paastoa itsesi kuoliaaksi likainen läskipossu, tuo lihottaa sinua.
Nyt olo on melko rauhallinen ja välinpitämätön (se varmasti johtuu tunnin yöunista).. Mutta ei voi olla millään ihan kokonaan surullinen, kun ulkona kaikki puut ovat kuurassa ja aurinko paistaa :) Menen kohta ulos ihan vain huvikseen kävelemään, ehkä pari tuntia, sillä se voi estää migreenin. Ja hih, polttaa jonkinverran kaloreita..
Tätä päivää en aio merkata ollenkaan kalorilaskureihin sillä tiedän jokatapauksessa, että pieleen meni. Huomenna pitää yrittää uudelleen. Ja hankkia rahaa pepsi maxiin :)
Kävin vaa'alla kaiken sen ahmimisen jälkeen, mutta ennen oksentamista ja painoin vain tasan 55 kiloa eli en ole voinut lihoa edes paljoa!
Koitan tosi paljon keksiä muutakin kirjoitettavaa, mutta yksinkertaisesti elämässä ei nyt ole muuta kuin laihdutus. Lääkäri diagnosoisi hyvin varmasti minulle syömishäiriön :D
Mutta tiesin alusta asti, että näin tässä käy. Ja kaiken tämän jälkeen en ehkä sittenkään kadu. Täydellisyys on sen arvoista.

Lost In My Fat?

Mitä jos en enää laihduttaisi? Tulisiko minusta oikeasti kamala läski? Olisinko kamala ihravalas, kun nytkään en saa painoa millään putoamaan? Syönkö vieläkin liikaa? Onko 600 kaloria päivässä liikaa minulle?
Tänään piti paastota, mutta aamulla olo oli kamala, kun katsoin itseäni peilistä alusvaatteet päällä. 51 kiloa, melkein pelkkää luuta, lihasta ja nahkaa. Muotoja ei enää missään. Kylkiluut, solisluut, lonkkaluut ja kaikki näkyvät selvästi. Jopa rintakehäni luut paistavat ihon läpi. Niin kaunista, mutta niin pelottavaa. Entä jos tämä on muiden mielestä rumaa?
Joten päädyin nyt syömään tänään aika paljon, 1000 kaloria. Nyt kaduttaa todella paljon. Tekisi mieli itkeä, mutta en voi.. Äiti tuli kotiin melko aikasin, joten en ole saanut olla edes yksin.
Eilinen oli myös yhtä helvettiä illalla. Viiltelin ilman mitään mieltä vessan lattialla juuri saunan jälkeen. Kuuma iho ja hyvä verenkierto. Verta tietysti tuli ihan hirveästi ja sitä valui ympäri jalkaa. Minä vaan melkein nauroin.

Hahaha; olempa sairas! Hahaha, mitä vitun väliä?

En kyllä muista miten siivosin sen sotkun keskellä yötä kaikkien muiden nukkuessa. En vissiin tarvitse mitään ylimääräisiä aineita muistinmenetykseen..

 Taidan jättää sen thinspon kokonaan pois tästä postauksesta, en kestä just nyt sellaista.
Mutta siis nykyinen sallitut ruoat/juomat lista on seuraavanlainen..
JUOMAT:

• vesi
• vihreä tee
• light juomat (<2kcal)
• kahvi mustana ja makeutusaineella

RUUAT:

• puuro
• salaatti
• omena yms. muut sellaiset hedelmät
• tuore ananas ♥
• banaani (harvemmin)
• sitrushedelmät
• vihannekset
• vähäkalorisimmat leivät (näkkäri yms.)
• piltti (herkku)

Nuo on niitä kaupasta valmiina saatavia tuotteita, lämmintä ruokaa vältän syömästä. 

Tietysti tykkään leipoa ja laittaa ruokaa, joten poimin tosi paljon kaikkia vähäkalorisia ohjeita blogeista ja muualta! :)

Yksi suosikeistani on banaaniletut, joiden ohje löytyy tästä blogista:

Kevein Siivin

Ihania ohjeita muutenkin, kannattaa käydä katsomassa :)

Koulussa vältän syömistä, yleensä koe- ja liikuntapäivinä yms. otan evääksi n. 1/2 omenan ja vähän klementiiniä/banaania viipaleina pieneen rasiaan ja syön ennen koetta tai muuta tilannetta. Jaksaa paremmin keskittyä, eikä masu ala ilmoittelemaan olemassaolostaan hiljaisessa luokassa!

Edit. Sain viimein lisättyä tuon lukija-gadgetin onnistuneesti tuohon sivuun, liity ihmeessä lukijaksi! ♥

pikkupostaus

Nyt kun vaaka taas kuulema toimii, en uskalla käyttää sitä, oon lihonut niiiiin paljon. Minut kirjaimellisesti pakotettiin syömään koulussa. Huomenna en taida mennä kouluun. Näännyn kotona vain puolen litran pepsi maxin avulla! Ja vettä ja teetä tietenkin. Tänään ei tehnyt mieli edes ruokaa, joten huominen paasto onnistuu jos vain en joudu kouluun pakkosyöttöön. Kyllä mä tekosyyn keksin jäädä kotiin, mähän oon varmaan maailman paras keksimään kaikennäköistä.

Mietin tosi paljon sitä, että miten voisin saada selville onko yksi kaveri myös samoilla poluilla. Toisaalta se hakee vain huomiota, tai siltä se kuullostaa.
"Alotan laihiksen ja oon niin ruma läski hyi"
"Jos sä et syö niin mä oon kyllä sit niin läski!!"

Ja sen faktatkin on ihan väärät. Se luulee, että ei pidä juoda vettä koska se nostaa painoa.. huoh?:D
Huomenna kirjotan päivällä varmaan aika pitkän postauksen, jos siis jään kotiin :)
Sisäältää thinspoa, nykyisen sallitut ruoat listan ja muuta uutta mitä en nyt jaksa kirjoittaa!
Kuinka moni muu ahdistuu kokeista ihan hirveästi vaikka ensin ei kiinnosta ollenkaan, ja sitten on liian ankara itselleen?
Oon ihan liian perfektionisti.

◇ Thin is art ◇

Sunnuntai. Vihreää teetä, puuroa, banaania, salaatinlehtiä, treeniä ja vettä.
Ja viisi vitun paahtoleipää. Haluan vaan oksentaa ne pois.
Mutta kurkku valmiiksi niin kipeä ja en pysty siihen, ei edes okseta. Jos en olisi jollakin hullulla tavalla niin iloinen ahmimisestani niin oisin jo pää puoliksi pöntössä tärisemässä.
Ne viisi leipää polttelee viitenä melko säälittävänä viiltona (naarmuna?) polven yläpuolella. Ööö niin tosiaan, lupasinkohan kenties vasta lopettaa tämän sheiverin terällä itseni merkkaamisen? Jokainen viilto huutaa kuinka läskisti olen elänyt, ansaitsen ne täysin. Ja se vie pahan olon pois.
Taidan hypätä kaivoon.

Hieno angstinen perus tylsä postaus taas siitä, miten rumaksi oksettavaksi läskiksi ahmijaksi ja vaikka miksi itseni tunnen. Mutta kaipa tämän blogin piti olla siitä,  mitä ajattelen. Blogi elämästä. Joka vaikuttaa muuttuvan kokoajan kamalammaksi. Mutta miksi, jos tunnen itseni läskiksi ja rumaksi, en tee asialle mitään?
Tahdontahdontahdon niin kovasti vaan olla taas pienempi ja kevyempi. Ehkä pienempi kuin koskaan :)
Viimeksi vaaka näytti siis 52 kiloa. Mutta se luku varmasti on taas noussut. Ehkä taas mennään maanantai paastolla, paras päivä paastoamiseen ikinä. Nyt se myös varmasti tuottaa tulosta hyvin, koska voisi sanoa, että vähän aikaa on boostailtu. Eikä niin vähänkään :D
Tänään saan syödä enää piltin ja 1/3 omenaa. Mieluiten en mitään. Nyt tämä läski saa rangaistuksen.
Hih.. Kävi mielessä, että olenko rakastunu myös väärin, nehän sanoo, että se vie ruokahalut?
Toisaalta ei sekään oo ihan normaalia, että melkein alkaa itkeä pahan olon takia, kun kuulee/näkee sanat "Oot rakas" eihän? Ei, älä nyt idiootti minuun rakastu.
Tarviin kuitenkin jonkun, jolle voin kertoa kaiken, jonka viereen voi jäädä moneksi tunniksi ja olla hiljaa ja onnellinen. Minulla on jo sellainen, olisin hullu jos ajaisin senkin ihmisen pois.

☆Sweetulip☆

Voi helvetin kuustoista!

Perjantaina kirjoitin postauksen, tosi lyhyen, joten päätin liittää sen tähän:

Aivan mahtava päivä, oon vaan treenannu ja koittanut saada voimia takaisin kotona,  eli siis taas koulusta pois.

Tai siis no, pieni tumma puolituntinen tästäkin päivästä löytyy, älkää hemmetti jättäkö mua kotiin yksin päiväksi! No mutta syömiset meni ihan ok koska porukat lähti kotoa. :)

Jos ei lasketa 16 lumipantteri karkkia.

Läskiläskiläskikuolekunootniinläski.

Ei uskoisi miten niissä on niin paljon kaloreita.

Mutta jee jäi silti sinne 800 kalorin paikkeille kai!

Kuumekkin taitaa nousta, mutta pakko vähän vielä treenata jotain, tai kulutus jää alle 1800..

Pakkomielle?

Haluan olla laiha, mutta haluanko?

Juuh.. alan jo pelottaa itseäni, välillä ajttelen noin, välillä minulle on aivan sama treenaanko yhtenä päivänä ollenkaan ja välillä en voi edes syödä mitään ilman, että oksetan itseäni.

Viimeksi kun kävin vaa'alla e näytti tasan 52kg. Voi olla että paino on jo tuostakin tippunut. Eli pääsin tämän viikonlopun tavoitteeseen ja sen ohi! Sen kunniaksi koitin palkita itseni veteen tehdyllä kaakaolla, mutta en pystynyt juomaan sitä loppuun. En vaan osaa juoda kaakaota jos se ei ole tehty maitoon :D

Jäipähän nekin kalorit sinne.

Aamupalaksi söin karkkeja, pureskelin ja syljin pois, koska ajattelin että siitä ei tule kaloreita, mutta kyllä siitä tulee ainakin puolet varmasti. En vaan taas pystynyt nielemään. Itkettää tämmönen. Mutta parempi näin kuin oksetelu. Jospa jossakin vaiheessa olen itseeni tyytyväinen ja annan itseni lopettaa tämän pakkomielteisen kalorinlaskun. Mutta tänään en anna itselleni ylittää 700 kaloria. Enkä alittaa 200 kaloria. Apua?

Ja vaa'asta tietysti loppu patterit.. se on kyllä niin vanha ja huono, että sama ostaa uusi! Onneksi äiti on laihiksella :)

"Jos me kohta muutetaan pois täältä asumaan muualle kahdestaan, me varmaan syötäisiin puuroa pelkästään, kun säkin tykkäät nykyään siitä!"

Niin, rakas äiti,

et uskokkaan miten oikeaan osuit.. niin oikeaan, että melkein aloin itkemään.

I focus on the pain. The only thing thats real.

Huomasin, että ei löydy aikaa kirjoittaa. Enkä osaa kirjoittaa. Enkä kehtaa.. Hävettää, kun aina lupailen, että saan jotain aikaan, mutta aina otan vaan takapakkia heti onnistumisen jälkeen.
Eilen meni niinkuin suunnittelin, paastosin jne, mutta tänään oon koulussa jo mättänyt lasagnea ja tikkarin. Kotona tähän mennessä jo vaikka mitä.
1200 kaloria. Pelottava hirviö kalorilaskurissani. Ajattelen vain sitä läskin määrää mikä minusta vielä löytyy ja mietin, miksi enää hankin sitä lisää? Jollakin tavalla tiedostan, että 1120 kaloria jää edelleen alle kulutuksen, mutta se tuntuu niin kamalan suurelta määrältä. Tekisi mieli vaan oksentaa, tuntuu että ruoka nousee itsestäänkin jo puolimatkaan. Mutta oksentamalla en saa niitä kaloreita pois, vahinko on tapahtui jo.
En osaa muutenkaan enää harkita tekemisiäni. Vittuilen opettajille, jään ilman syytä pois tunneilta tai kokonaan koulusta ja teen kaikkea muutakin sellaista,  mitä normaalisti en ikinä tekisi. Mutta toisaalta se ei kiinnosta niin pitkään, kun ei joka viikko tule jälki-istuntoa tai koenumerot ei laske. Vaikka ihan sama nekin.
Sanoin myös suoraan kaverille, että mikä minua ärsyttää. Olen se tyttö, jota ei koskaan odoteta, mutta jolta aina odotetaan apua, mutta vain silloin kun sitä tarvitaan, muuten ootkin vaan haitolla ja sen annetaan näkyä kasvoilta. Kaikki vaan sen takia, että satuin lukemaan yhdestä kivasta blogista siihen liittyvän postauksen, ja samastuin niiin paljon. Onneksi on myös niitä ihanialuotettaviarakkaitakin ihmisiä :) Jos en niitäkin menentä tämän taas aloitetun elämäntavan kans. Taisin siinä samalla ahmaista harkintakykyni, kun sitä lasagnea söin. Heihei vaan elämä, viikonlopun kännijuhlat, leffa- ja popcorni-illat ja lihaton lokakuu!
Ehkä lopetan syömisen kokonaan tai en vaihtele päivittäistä kalorimäärää ollenkaan. Tai teen tarkan suunnitelman jokaisesta kalorista, mutä saan syödä ja juoda ja missä muodossa.  Ainut mikä mulla toimii on ylikontrollointi! Toivottavasti edistyn. Mutta sen viime pahan repsahduksen jälkeen paino on laskenut 1, 5 kiloa... jeij, ehkä vielä onnistun.

Not the girl that gives up

Väsyttääväsyttääväsyttääväsyttää..
 Oon mättänyt ruokaa ihan luvattoman paljon. Kakkua, pullaa,  keksejä, kermaisia keittoja jne. ja tähän menessä tätä päivää oon saanut melkein 800 kcal. Hyi saatana mikä sika. Päätin nyt, että tähän tämä loppuu. Tänään saan syödä vain 1/2 bataattikeittoa (60 kcal) ja huomisen paastoan, ehkä tiistainkin. Käyn tänään tunnin lenkillä jos keuhkot kestää, tai vaihtoehtona on palujonpaljon muuta liikuntaa sisätiloissa!
Minä en luovuta.
Ihme kyllä lauantai aamuna vaaka näytti kamalat 54.4 kiloa, kun taas tänä aamuna 53.6 :) Huomenna saisi näyttää jo 53.2
Ensi viikonloppuna en paina enää kuin korkeintaan taas sen 52.5 kg, lupaan itselleni sen! Päässä pyörii nyt vaan ruoka ja paino.. ahdistaa olla pullukka. Ei uskoisi, että mun bmi on alle 21.. näytän tosi paljon pyöreämmältä.
Muuten viikonloppu meni tosi hyvin, vaikka ahdistus nousi 100000% kun piti laittaa sukkahousut jalkaan :( Onneksi löysin mustat sukkahousut, tällä kertaa tällä seepralla ei tarvinu näyttää raitojaan jaloista, huh. Mietin vaan miten luistan uinnit.. taidan taas vaikkapa lintsata ja istua jälki-istunnossa, eipähän sielläkään oo mahdollisuutta syödä.
Voikun ois joku, joka jaksais kannustaa ja kieltää syömästä.

☆Sweetulip☆

How do I live without the ones I love?

Building up inside of me

A place so dark, so cold, 

I had to set me free

Don't mourn for me,

You're not the one to place the blame

As bottles call my name I won't see you tonight

Sorrow sank deep inside my blood

All the ones around me
I cared for and most of all I loved

Pidin vähän taukoa kirjottamisesta.. näkökään. Pikasesti (tai vähemmän pikasesti) vois kirjottaa, että mitä tein ja söin. Tarviin siihen päiväkirjaa, koska jos ihan totta puhutaan en muista mitään :D Tai siis mitään järkevää hysteeristen itkukohtausten ja viiltelyn lisäksi.. Oon pettyny itseeni tooosi paljon. Kuinka alas voin vajota tähän mun painajaiseen?

Keskiviikko:
Kävin taas koululla 10 aikoihin, ei kiinnostanut jäädä sinne. Tein jotain ja pyörin jossakin en tiedä missä 2 asti ja menin oppilanohjaajan tunnille. Jotain riitelyä ja viiltelyä kotona, rikoin näemmä sheiverin että sain paremman terän! Eikä mitään muistikuvaa siitä.
Pärjäsin melkein koko päivän 100 kalorilla ja illalla ahmin, kokonaisuudessaan 800 kcal eli yli rajan :(

Torstai:
Menin kouluun, koska oli melko helppo päivä, tuntu, että ketään ei kiinnosta olinko paikalla vai enkö. Istuin hiljaa ja puhuin vaan jos kysyttiin. Ja ei ne mua tahdo mukaan yhdelle matkallekkaan, ne suunnitteli multa salassa.. satuin kuulemaan.  Mut en mä menetä mitään, en ois halunnutkaan, mulla vaan ahistaa kokoajan syöminen sellasissa paikoissa. Viiltelin lisää, mutta ihan vähän vain!
Taas ensin vain n. 400 kcal, mutta illalla 4 suklaakeksiä, eli yhteensä n. 900-1000 kcal?  En tiedä, niissä kekseissä ei edes näkyny kalorimäärää..

 Paino on 53.5 kiloa, eli kilon noussut. Ei ihme tällä ahmimisella! Tein just kauheasti lihaskuntoa ja muuta tosi nopealla temmolla ja melko pitkään. Joka paikka ihan hellänä, varsinki takamus ku siihen keskityin eniten ja ihan syystä, kamala läski ihrapallo takana roikkuu, saahan se sopivan iso olla, mutta ei tollanen kamala rasvapaakku!

Mun elämässä ei oo enää muuta sisältöä kuin "hyi vittu oon läskirumanorsu haluan vaan kuolla"
Antakaa mun vaan kuolla. Mut tahdon olla ensin pieni, siro, suloinen, hento ja täydellinen.  Siis tavoitepainossa. En edes tiedä mikä se on. Alle 40 kilon en aio mennä, se on varma. En halua hoitoon.
Sisko tulee tänään meille, toivottavasti se ei huomaa mitään..!
Toivottavasti tänä yönä ei viillellä :)
Jaksamisia, onnea, onnistumista, tahdon voimaa ja kaikkea hyvää kaikille, jotka laihuttavat ja kaikille, jotka koittavat saada painon nousemaan. Te kaikki olette ainutlaatuisia.
Ja mun pieni Enkeli, kiitos että oot olemassa, oot tärkeä♡

☆Sweetulip☆

Seikkailuretki

Illalla ahdisti ajatus kouluun lähtemisestä. Aamulla ahisti vielä enemmän, mutta kuitenki lähin tepsuttelemaan pysäkille. Mutta siitä olin varma, että kouluun en mene. Kävin pyörähtämässä puolentunnin ajan viemässä jotain papereita ja painuin haahuilemaan seikkalemaan muualle. Kiertelin monet tutut ja ei niin tutut läpi, eksyin jopa kaveein kaverin kaverille kahville! Kukaan ei uskaltanu vissiin kysyä miks en oo koulussa, vaikka normaalisti hoidan koulun tosi tunnollisesti. Mut toisaalta eihän suurin osa niistäkään oo ollu varmaan puoltakaan yläasteesta koulussa. Sitäpaitsi ei tää vaikuta koulumenestykseen mitenkään. Sain matikankokeestakin niin hyvän numeron, melkein 9! Ei jaksanu mennä istumaan jollekki kaksoistunnille kuuntelemaan opettajaa, kun se paasaa puolelle luokkaa jotka sai hylätyn :)
Syömiset menny vähän oudosti, kun en menny kouluun niin jäi lounas väliin. Mut sitte sillä mun muka 'päivällisellä' söin varmaan senki edestä. Harmi, itsekuri tais meinata pettää..

Aamupala:

• 1/3ps pikapuuroa 
• Pieni omena 

Lounas:

• Ei mitään

Päivällinen:

• 6 haarukallista kasvislasagnea
• 6cm×10cm pala rieskaa (ei margariinia)
• Pieni omena

Iltapala:

• Vihreää teetä ilman sokeria tai mitään

Mutta tuonne väliin mahtuu kuppi kahvia, pari kuppia teetä, montamonta lasillista vettä ja järkyttävä määrä hedelmätoffeeta (siis mulle iso määrä on pari kourallista korkeintaan:D)

Yhteensä: 500-600 kaloria

En jaksanu laskea mitenkään kunnolla, voi olla yläkanttiin.  Huomenna varmaan syön samalleen, karkit ja kahvin jätän pois!  Huomenna myös pitkästä aikaa nään aamupainon, äiti ei oo vahtimassa mun hermoromahdukseia vaa'alla, hihihi!
Oon heti paljon onnellisempi ku tiiän,  että paino putoaa kohta :)
Tavoitteena on, että painan 16.12.2013 korkeintaan 49kg
Toivottavasti....
Mitäs sanotte, pitäskö tehdä vaikka sellainen kuvapostaus yhdeltä päivältä, että kuvaan kaiken ja laitan tänne mitä oon syöny? :) Vois tuoda mullekki motivaatiota!

☆Sweetulip☆

Ruoka- ja liikuntasuunnitelmia +muuta

Vihaan todellisuutta. Ja silti jotenki rakastan sitä. Todellisuus sattuu, mut se saa jatkamaan, se antaa motivaatiota ja itsekuria. Todellisuus vie kaikki voimat, todellisuus itkettää. Mutta jotenki se silti rohkaisee ja välillä se tekee tosi iloseksi. Ja en oikeastaan tiedä, mikä on todellisuus, onko sitä olemassa? Onko mun todellisuus se oikea todellisuus? Jos ei, niin mistä sen löytää? Oompa omituinen mietiskelijä, tämmönen nuorvanhus :D

Oksettaa, onneksi en oo vielä sitä tehny, vaikka oonki nyt syöny ihan liikaa viikonlopusta lähtien.
Paino on vissiin noussu kilon mut en ala skitsoamaan sellasesta enää, sehän lähtee kohta, pakko sen on.
Kiellettyjen ruokien lista alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja kasvaa. Esimerkiksi en aio syödä pähkinöitä tai syödä mitään leivottua. Leipää en vielä voi jättää pois, mutta syön vain mahdollisimman vähäkalorista ja terveellistä :) Eli heihei sämpylät ja paahtoleipä!
Mun äiti alkaa varmaan huomata, että en enää koske kaapeista löytyviin suklaisiin tai vanukkaaseen.. Se kyselee että en kai vaan laihduta. Sanon vaan, että oon kyllästyny herkkuihin ja iho kärsii niistä, ja se myöntää, että mun iho on tosi paljon parempi nyt ku liikun ja 'syön terveellisesti'. Mutta sen mielestä mulla on liian kapea vyötärö. Ei se oo ei läheskään.

Tää teki mut kyllä järkyttävän iloseksi! :) Mut oon kyllä aina ollu aika hoikka vyötärön alueelta, joten ei se kerro mitään siitä, miten läski kertakaikkiaan oon! Ja hyi, vihaan omaa lantiota ja reisiä!
Huomisesta lähtien otan itseäni niskasta kiinni ja noudatan tätä →
Ruokavalio:

• hedelmät (mahdollisimman vähäkalorisia, ei mielellään banaania vaikka siinä onki proteiinia)
• rasvaton mieto maitorahka (vähän jos on pakko syödä jotain pientä)
• pilttisoseet (ei näitäkään liikaa, puuron kans yms.)
• puuro
• kalorittomat juomat mm. PEPSI MAX ♥ ja vihreä tee
• vain mahd. vähäkaloriset leivät
• vihannekset
• tonnikala
• riisi

Eli koitan jättää pois kokonaan maidon, ja monet maitotuotteet (paitsi tuo maitorahka) ja lihan.
Vettä koitan juoda 8 lasia päivässä.

Liikunta:

• juoksulenkki n.2 krt/vk
• lihaskuntoa yms. min. 40min/pv
• joogaa/voimistelua yms. 3krt/vk 30min
• keävelylenkki 3krt/vk (n.1 tunti)

Eiköhän tuo riitä, koska oon älyttömän laiska.. tuntuu oikeasti ihan mahdottomalta jos suoraan sanon :o
Kaloriraja: 600kcal/päivässä

Uskon, että tää ahdistus hellittää, kunhan saan vaan taas syömisen kuntoon :)
Ja kunhan laihdun mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti! En kestä enää.

Jos siellä on joku lukija, vois toki kommentoida tai jotain, saan sitten jonkunlaisen kuvan siitä lukeeko kukaan mun blogia, vai tuleeko noita katselukertoja ihan sellasista mun blogiin tahtomattaan eksyneistä :)
Jaksamisia ja stemppiä ja kaikkea muuta mahdollista hyvää kaikille! ♥

♡: Sweetulip

Itsekuriton epäonnistujamursu

En yhtään osannu kirjottaa kahteen päivään, missään ei ollu pienintäkään hiventä järkeä, kun koitin jotain saada naputeltua. Kokonaisen lauseen muodostaminen tuntuu vieläki vähän kummalliselta ajatukselta..
Siinä vaiheessa, kun istut (tai puoliksi makaat) kotona yksin samassa sikiöasentoa muistuttavassa asennossa monta tuntia putkeen ja koitat löytää elämästä jotain iloa ja sitä ei löydy. Edes se pieni rakas lumisade ei piristä. Silloin, kun istut siinä ja mietit, miten helposti voisi vetää yliannostuksen niitä kaikkia lääkkeitä mitä kaapeista löytyy, mutta et vaan jaksa nousta tai vaivautua, koska eihän se voi onnistua. Olenhan nimittäin vitun hyvä yhdessä asiassa. Epäonnistumisessa.
Pystyn olemaan syömättä helposti päivän klo 17:00 asti, silloin normaalisti joku tulee kotiin. Korkeintaan syön omenan aamulla. Mutta sitten ku joku on kotona, otan ensin yhden omenan, sitten pilttiä, pikkuhiljaa oonki syöny pari leipää ja lämmintä ruokaa. Vähän mustikkapiirakkaa, vähän vielä lisää.
Sitten makaan sängyssä loppuillan rypemässä itsesäälissä ja -inhossa.. Aina päätän, miten en varmasti syö seuraavana päivänä kuin 100 kaloria. Helpostihan oon ennenki niin tehny! Mutta sama kaava toistuu.
Peilistä katsoo takaisin sellainen jollakin tavalla hoikan muotoinen, mutta silti pelkkää läskiä ja selluliittia täynnä oleva löysä ruma mursu, jonka perse leviää ja valuu ja valuu hetki hetkeltä isommaksi ja löysemmäksi roikkumaan polvitaipeissa. Sillä mursulla on kuullokkeet korvilla ja se kuuntelee musiikkia 24/7. Ja toivoo kuolevansa.

Rakkaus, onnellinen perhe, läheiset, ilo, onni, rauha, kauneus, laihuus, raha.
Minulla ei ole niistä mitään, tai en ainakaan huomaa.
En rakasta mitään, ja jos rakastan jotakuta, tuntuu, että en saa rakkautta takaisin. Vihaan perhettäni, ei vanhempia edes oo olemassa jos minulta kysytään, eihän ne koskaan edes oo kotona. Ja ketkä läheiset. Kaverit vaan ahistaa, ne on liian fiksuja, niiltä ei voi piilottaa mitään. Ilo, onni, rauha.. eieieieiei! Kaunis en osaa olla, laihakaan en oo. Rahaa on, mutta sillä ei oo merkitystä enää.

Nyt jos en saa motivaatiota ja itsekuria takas... pakko :(
Hirveästi thinspoa ja vihreää teetä.. ja vettä!
ABC äkkiä ja paastopäivät!

Tosiiii paljon jaksamista kaikille! ♥

♡: Sweetulip

Ja niin hyvä päivä vedettiin pöntöstä alas.

Ei perkele. Pakko kiroilla.
Päivä meni toooosi hyvin, kirjoittelin jo aikasemmin, oli kivaa. Söin pienen omenan ja puolikkaan leivän tomaatin siivulla, ilman rasvaa, kuinkas muutenkaan.
Sitten kotona TADAAAA joku idiootti (isä) oli tehnyt lihapitoista paskaa (ruokaa) ja minä tietysti vähän ahmin. Enkä nii vähänkään. Sitten isä lähti ja jo toinen rumba tälle päivälle alkoi, elämähän sujuu siis kuin tanssi? Tämä tanssi on perhanan rasittava kyllä. No kuitenkin, juoksin vessaan ja oksensin, ei sormia kurkkuun, ei mitään, huono omatunto hoiti kaiken iiihan yksin. Nyt ärsyttää, oli pakko pestä hampaat kahdesti, vaikka tuskin siitä paljo hyötyä on.
Niin että siis päivä siis meni ihan pilalle ruuan takia. Tiiäntiiän en oo ihan okei, mutta en oo alipainoinen ja niin pitkään kun en sitä oo, oon omasta mielestä ylipainoinen. Makes no sense at all!
Eli siis..
Suurin ongelmakohta: sisäreidet
Ratkaisu: painonpudotus

Juu on kokeiltu parin vuoden aikana vaikka mitä kiinteytysliikettä ja muuta.. ei toimi. Painon. Täytyy. Pudota.

Anteeksi tällainen teiniangsti-yhyyranteetaukivillasukalla postaus, koitan välttää!

Niin, jokapäivä :)

Sitten muita mietteitä :)

Vaikea keksiä mitään, kun väsyttää ja päässä ei liiku kuin pari hereillä olevaa hyvinhyvin harmaata aivosolua!

Miten voin varmasti ja herättämättä epäilyjä välttää syömässä käynnin ja viikonloppuvierailut, jotka on täynnä mässäilyä ja ryyppäämistä?

Onneksi elämässä on pieniä iloja, niinku esimerkiksi maailman kaunein keijutaulu seinällä ja kynttilänvalossa blogin kirjottaminen (jos ei tietokoneen valoa lasketa!).. Ja yksin kotona maleksiminen.

Nyt jos sais vähän puhtia lähteä lenkille ja ulkona ei enää satais kaatamalla!

Kaikkea hyvää ja jaksamisia SINULLE!♥

♥:Sweetulip

Its Monday!

Maanantaita!
Toivottavasti hyvää sellaista :)
Ihana kun syksy tulee ja ilma alkaa olla jo melko kylmä, luntaki on vissiin luvattu! Ihanaa, että viimein saa pukeutua lämpimästi ilman että joku katsoo iha oudosti kun kävelen heti syksyn alusta villatakki päällä :D Kaikki on aivan ihanaa, jos ei ajattele tarkemmin.. oikeastaan välttelen nyt tarkasti ja liikaa ajattelua :) se helpottaa! Mutta nyt teen sen, ihan vain, että saisin ajatukseni sanoiksi.
Kävin vasta kaupassa, en ole ikinä, en siis oikeasti IKINÄ ollu niin ahistunu ruokaostoksilla!
Kiertelin kädet täristen kauppaa vanhusten seassa ja aina kun otin jotain hyllystä pistin sen takaisin ja maleksin ainakin puol tuntia turhaan. Lopulta päädyin ostamaan omenia, pepsi max 2-packin, vihreää teetä ja jonkun minipussin pähkinöitä :/ välipalapatukoita, jotain vähäkalorisia, en uskaltanut ottaakkaan kun yksi mummeli katsoi kuin sotanorsua sitä ruokaläjää kun olin niitä valitsemassa, eihän se voinut tietää, että niiden oli tarkoitus riittää viikoksi. Kusin koko homman lopuksi vielä kassalla kun kortti ei toiminu ja piti maksaa kolikoilla.. melkoista rumbaa..
Pelottaa vähän, syömisen jälkeen meinasin joutua kehityskeskusteluun posliinipöntön kans. Onneksi sain itseni kasaan. Ei, tämä ei oo hauskaa tai helppo ja nopea tapa laihtua. Tämä on kamalaa. Mutta mielummin näin kuin kuolleena pää asfaltilla levinneenä. Tein virheen, monta virhettä. Miksi ihmisen mielion tehty näin helposti myrkytettäväksi?
Mulla alkaa olla sellainen teoria, että jokainen meistä on jostakin kohtaa syvältä mielen sopukasta sairas edes vähän. Jotkut vähän enemmän.
Ja ei oo valittamista,  en sentään nää pieniä vihreitä miehiä seinillä, niinkuin puolet suvusta. Vielä. Kai?
Mutta nyt takaisin inventaarion kimppuun! :) Illalla ehkä lisää höpinää kunhan pääsen kotiin.
♡: Sweetulip