Eilen meni niinkuin suunnittelin, paastosin jne, mutta tänään oon koulussa jo mättänyt lasagnea ja tikkarin. Kotona tähän mennessä jo vaikka mitä.
1200 kaloria. Pelottava hirviö kalorilaskurissani. Ajattelen vain sitä läskin määrää mikä minusta vielä löytyy ja mietin, miksi enää hankin sitä lisää? Jollakin tavalla tiedostan, että 1120 kaloria jää edelleen alle kulutuksen, mutta se tuntuu niin kamalan suurelta määrältä. Tekisi mieli vaan oksentaa, tuntuu että ruoka nousee itsestäänkin jo puolimatkaan. Mutta oksentamalla en saa niitä kaloreita pois, vahinko on tapahtui jo.
En osaa muutenkaan enää harkita tekemisiäni. Vittuilen opettajille, jään ilman syytä pois tunneilta tai kokonaan koulusta ja teen kaikkea muutakin sellaista, mitä normaalisti en ikinä tekisi. Mutta toisaalta se ei kiinnosta niin pitkään, kun ei joka viikko tule jälki-istuntoa tai koenumerot ei laske. Vaikka ihan sama nekin.
Sanoin myös suoraan kaverille, että mikä minua ärsyttää. Olen se tyttö, jota ei koskaan odoteta, mutta jolta aina odotetaan apua, mutta vain silloin kun sitä tarvitaan, muuten ootkin vaan haitolla ja sen annetaan näkyä kasvoilta. Kaikki vaan sen takia, että satuin lukemaan yhdestä kivasta blogista siihen liittyvän postauksen, ja samastuin niiin paljon. Onneksi on myös niitä ihanialuotettaviarakkaitakin ihmisiä :) Jos en niitäkin menentä tämän taas aloitetun elämäntavan kans. Taisin siinä samalla ahmaista harkintakykyni, kun sitä lasagnea söin. Heihei vaan elämä, viikonlopun kännijuhlat, leffa- ja popcorni-illat ja lihaton lokakuu!
Ehkä lopetan syömisen kokonaan tai en vaihtele päivittäistä kalorimäärää ollenkaan. Tai teen tarkan suunnitelman jokaisesta kalorista, mutä saan syödä ja juoda ja missä muodossa. Ainut mikä mulla toimii on ylikontrollointi! Toivottavasti edistyn. Mutta sen viime pahan repsahduksen jälkeen paino on laskenut 1, 5 kiloa... jeij, ehkä vielä onnistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti