Sunnuntai. Vihreää teetä, puuroa, banaania, salaatinlehtiä, treeniä ja vettä.
Ja viisi vitun paahtoleipää. Haluan vaan oksentaa ne pois.
Mutta kurkku valmiiksi niin kipeä ja en pysty siihen, ei edes okseta. Jos en olisi jollakin hullulla tavalla niin iloinen ahmimisestani niin oisin jo pää puoliksi pöntössä tärisemässä.
Ne viisi leipää polttelee viitenä melko säälittävänä viiltona (naarmuna?) polven yläpuolella. Ööö niin tosiaan, lupasinkohan kenties vasta lopettaa tämän sheiverin terällä itseni merkkaamisen? Jokainen viilto huutaa kuinka läskisti olen elänyt, ansaitsen ne täysin. Ja se vie pahan olon pois.
Taidan hypätä kaivoon.
Hieno angstinen perus tylsä postaus taas siitä, miten rumaksi oksettavaksi läskiksi ahmijaksi ja vaikka miksi itseni tunnen. Mutta kaipa tämän blogin piti olla siitä, mitä ajattelen. Blogi elämästä. Joka vaikuttaa muuttuvan kokoajan kamalammaksi. Mutta miksi, jos tunnen itseni läskiksi ja rumaksi, en tee asialle mitään?
Tahdontahdontahdon niin kovasti vaan olla taas pienempi ja kevyempi. Ehkä pienempi kuin koskaan :)
Viimeksi vaaka näytti siis 52 kiloa. Mutta se luku varmasti on taas noussut. Ehkä taas mennään maanantai paastolla, paras päivä paastoamiseen ikinä. Nyt se myös varmasti tuottaa tulosta hyvin, koska voisi sanoa, että vähän aikaa on boostailtu. Eikä niin vähänkään :D
Tänään saan syödä enää piltin ja 1/3 omenaa. Mieluiten en mitään. Nyt tämä läski saa rangaistuksen.
Hih.. Kävi mielessä, että olenko rakastunu myös väärin, nehän sanoo, että se vie ruokahalut?
Toisaalta ei sekään oo ihan normaalia, että melkein alkaa itkeä pahan olon takia, kun kuulee/näkee sanat "Oot rakas" eihän? Ei, älä nyt idiootti minuun rakastu.
Tarviin kuitenkin jonkun, jolle voin kertoa kaiken, jonka viereen voi jäädä moneksi tunniksi ja olla hiljaa ja onnellinen. Minulla on jo sellainen, olisin hullu jos ajaisin senkin ihmisen pois.
☆Sweetulip☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti