Mitä teen tällaisella elämällä? Mutta mielummin näin kuin läskinä.
Tiedän, että oksentamisesta ei ole mitään hyötyä, suurin osa kalorieista pysyy silti sisällä. Tunnen miten valtava läski mahani roikkuu löysän hupparin alla ja paksut reidet leviävät pitkin tuolia jolla istun.
Ainut hyöty oksentamisessa on, että ruokahalut menee moneksi päiväksi, ei haluta varsinkaan mitään makeaa, koska tietää mitä siitä seuraa jos syö. Lisää herkkiä hetkiä vanhan hammasharjani kanssa... Hyi.
Huomenna ajattelin mennä kouluun, koska on sellainen päivä, että ei tarvii tehdä mitään isompia ja ei tarvii käydä syömässä kavereiden kanss yhtä aikaa eli ei ollenkaan! Perjantaikin on sellainen päivä luultavasti.
Tuntuu, että päässä käy jatkuva taistelu. Nyt tajuan, mitä tarkoittaa se, että ana käskee ja ohjailee. Tänään tuntui, että mia kuiski päässä, että syö lisää ja lisää, oksennat kuitenkin joten nauti, se tuntuu hyvältä, samalla kun ana huusi täysillä, että lopeta heti ja paastoa itsesi kuoliaaksi likainen läskipossu, tuo lihottaa sinua.
Nyt olo on melko rauhallinen ja välinpitämätön (se varmasti johtuu tunnin yöunista).. Mutta ei voi olla millään ihan kokonaan surullinen, kun ulkona kaikki puut ovat kuurassa ja aurinko paistaa :) Menen kohta ulos ihan vain huvikseen kävelemään, ehkä pari tuntia, sillä se voi estää migreenin. Ja hih, polttaa jonkinverran kaloreita..
Tätä päivää en aio merkata ollenkaan kalorilaskureihin sillä tiedän jokatapauksessa, että pieleen meni. Huomenna pitää yrittää uudelleen. Ja hankkia rahaa pepsi maxiin :)
Kävin vaa'alla kaiken sen ahmimisen jälkeen, mutta ennen oksentamista ja painoin vain tasan 55 kiloa eli en ole voinut lihoa edes paljoa!
Koitan tosi paljon keksiä muutakin kirjoitettavaa, mutta yksinkertaisesti elämässä ei nyt ole muuta kuin laihdutus. Lääkäri diagnosoisi hyvin varmasti minulle syömishäiriön :D
Mutta tiesin alusta asti, että näin tässä käy. Ja kaiken tämän jälkeen en ehkä sittenkään kadu. Täydellisyys on sen arvoista.
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti