Empty

Mieli vaihtelee taas kokoajan. Pääasiassa kaikki tuntuu kuitenkin tyhjältä..
36 koon farkut on sopivat, sellaset sopivan napakat, vähän lahkeista löysät. Moni olisi varmaan tyytyväinen, mutta minulle se ei ole tarpeeksi pieni koko.
Tänään hetken kuvittelin, että olen tarpeeksi pieni ja söin suklaata ja pitsaa. Sitten heräsin todellisuuteen ja oksensin. Söin vielä jogurttia ja oksensin vähän lisää.
Pakko nyt lopettaa turha syöminen ja oksentelu, koska en kertakaikkiaan halua olla se tyttö joka oksentaa salaatinkin syömisen jälkeen.
Huomaan itsekkin kaikkea muuttunutta ruuan suhteen.. (ja nämä on moni muukin huomannut)

1. En pysty syömään lautasta läheskään tyhjäksi. Yleensä jätän jopa puolet..
2. Siirtelen ruokaa lautasen reunoille ja leikin sillä pitkään syönnin jälkeen.
3. Pureskelen ja pyörittelen ruokaa suussa pitkään, koska varsinkin koulussa tekisi vaan mieli sylkäistä se pois.
4. Valitsen automaattisesti helposti oksennettavaa ruokaa.
5. Saatan ottaa keksin mutta lopulta murustelen sen vain ympäriinsä. Sama muiden herkkujen kanssa.
6. Lasken kaiken ateriaan kuuluvan määrällisesti valmiiksi päässä ja jos en voi arvioida jotakin grammoissa jätän sen syömättä tai ahdistun ja oksennan.
7. Syön 2 kertaa pitempään kuin muut mutta 2 kertaa vähemmän.
8. Joskus ostan ruokaa heittääkseni sen pois...
9. ... koska muuten tunnen epäonnistuneeni ja läskiksi jos syön sen (ja suunnittelen jo ennen kauppaan lähtöä mitä poisheitettävää voisin ostaa..)
10. Paaston aikana ahdistun pelkästä ruuasta kuulemisesta.

Kuulostan kamalalta. Tähän lisäksi ihmeelliset perheongelmat, sairastelu, kaveriongelmat, viiltely yms. ja nukkumisvaikeudet. Tästä suosta saattaa olla niin pitkä matka takaisin ylös että mielummin vajoan suoraan pohjalle.
Ehkä onni löytyykin sieltä.
Moni ei vaan tule takaisin enää koskaan siksi, koska siellä on parempi olla, voisiko olla niin?