04 lokakuuta 2013

How do I live without the ones I love?

Building up inside of me
A place so dark, so cold, 
I had to set me free
Don't mourn for me,
You're not the one to place the blame
As bottles call my name I won't see you tonight
Sorrow sank deep inside my blood
All the ones around me
I cared for and most of all I loved

Pidin vähän taukoa kirjottamisesta.. näkökään. Pikasesti (tai vähemmän pikasesti) vois kirjottaa, että mitä tein ja söin. Tarviin siihen päiväkirjaa, koska jos ihan totta puhutaan en muista mitään :D Tai siis mitään järkevää hysteeristen itkukohtausten ja viiltelyn lisäksi.. Oon pettyny itseeni tooosi paljon. Kuinka alas voin vajota tähän mun painajaiseen?

Keskiviikko:
Kävin taas koululla 10 aikoihin, ei kiinnostanut jäädä sinne. Tein jotain ja pyörin jossakin en tiedä missä 2 asti ja menin oppilanohjaajan tunnille. Jotain riitelyä ja viiltelyä kotona, rikoin näemmä sheiverin että sain paremman terän! Eikä mitään muistikuvaa siitä.
Pärjäsin melkein koko päivän 100 kalorilla ja illalla ahmin, kokonaisuudessaan 800 kcal eli yli rajan :(

Torstai:
Menin kouluun, koska oli melko helppo päivä, tuntu, että ketään ei kiinnosta olinko paikalla vai enkö. Istuin hiljaa ja puhuin vaan jos kysyttiin. Ja ei ne mua tahdo mukaan yhdelle matkallekkaan, ne suunnitteli multa salassa.. satuin kuulemaan.  Mut en mä menetä mitään, en ois halunnutkaan, mulla vaan ahistaa kokoajan syöminen sellasissa paikoissa. Viiltelin lisää, mutta ihan vähän vain!
Taas ensin vain n. 400 kcal, mutta illalla 4 suklaakeksiä, eli yhteensä n. 900-1000 kcal?  En tiedä, niissä kekseissä ei edes näkyny kalorimäärää..

 Paino on 53.5 kiloa, eli kilon noussut. Ei ihme tällä ahmimisella! Tein just kauheasti lihaskuntoa ja muuta tosi nopealla temmolla ja melko pitkään. Joka paikka ihan hellänä, varsinki takamus ku siihen keskityin eniten ja ihan syystä, kamala läski ihrapallo takana roikkuu, saahan se sopivan iso olla, mutta ei tollanen kamala rasvapaakku!

Mun elämässä ei oo enää muuta sisältöä kuin "hyi vittu oon läskirumanorsu haluan vaan kuolla"
Antakaa mun vaan kuolla. Mut tahdon olla ensin pieni, siro, suloinen, hento ja täydellinen.  Siis tavoitepainossa. En edes tiedä mikä se on. Alle 40 kilon en aio mennä, se on varma. En halua hoitoon.
Sisko tulee tänään meille, toivottavasti se ei huomaa mitään..!
Toivottavasti tänä yönä ei viillellä :)
Jaksamisia, onnea, onnistumista, tahdon voimaa ja kaikkea hyvää kaikille, jotka laihuttavat ja kaikille, jotka koittavat saada painon nousemaan. Te kaikki olette ainutlaatuisia.
Ja mun pieni Enkeli, kiitos että oot olemassa, oot tärkeä♡




☆Sweetulip☆




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti