Tällaisen angstivuodatuksen kirjoitin pari tuntia sitten, mutta en saanut aikaiseksi julkaista kuin vasta nyt :D
↓
"Kuulin taas miten hyödytön ja rasittava pentu oon.
Jollakin tavalla se herättää mussa sellasen 'vielä näytän' tunteen :)
Yritän tosi kovasti pitää hengestä kiinni, edes pieni elämänilo voisi pelastaa.
En ole vielä valmis luopumaan haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista.
Kiukuttelin äsken niinkuin joku pikkulapsi kun olisi pitänyt syödä.
Annoin itselleni jopa ihan luvan syödä, koska en ole tänään syönyt mitään..
Mutta perseelleen meni.
Olisin ottanut 1 perunan ja pari lihapullaa ihan hyvällä omatunnolla.
Mutta nakkikastike oli liian iso pala.
En mahtunut pöytään, joten ajattelin että odotan siihen asti, että joku on syönyt.
Äiti kuitenkin päätti tehdä jotain todella ärsyttävää ja oksettavaa.
SOTKI LIHAPULLAT NAKKIKASTIKKEEN SEKAAN!
Katsoin sitä kattilaa varmaan aika epäuskoisen näköisenä..
tokaisin vaan, että tuota en enää syö. Oksettavaa.
En kestä jos kahta ruokaa sotketaan toisiinsa noin jos niitä ei ole tarkoitettu sotkettavaksi.
En muka osaa yhtään käyttäytyä tai kunnioittaa valmiiksi laitettua ruokaa.
Saisin kuulema lähteä jopa ulos lenkille hakemaan ruokahalua tai tehdä itse omat ruokani. Kuullostaa ihan helvetin hyville ehdotuksille!
Vaa'alle en ole taas päässyt, mutta ilman sitäkin voin sanoa, että en ole tarpeeksi laiha. Joka kohdasta kehossani löytyy mistä puristaa aivan liikaa.
Ihan tyhmää vain itkeä täällä yksin tyhjässä huonessa ihan tyhjästä asiasta.
Tyhjäätyhjää.
Sitä se pääkin tekee..
Lyö tyhjää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti