Ruoka- ja liikuntasuunnitelmia +muuta

Vihaan todellisuutta. Ja silti jotenki rakastan sitä. Todellisuus sattuu, mut se saa jatkamaan, se antaa motivaatiota ja itsekuria. Todellisuus vie kaikki voimat, todellisuus itkettää. Mutta jotenki se silti rohkaisee ja välillä se tekee tosi iloseksi. Ja en oikeastaan tiedä, mikä on todellisuus, onko sitä olemassa? Onko mun todellisuus se oikea todellisuus? Jos ei, niin mistä sen löytää? Oompa omituinen mietiskelijä, tämmönen nuorvanhus :D

Oksettaa, onneksi en oo vielä sitä tehny, vaikka oonki nyt syöny ihan liikaa viikonlopusta lähtien.
Paino on vissiin noussu kilon mut en ala skitsoamaan sellasesta enää, sehän lähtee kohta, pakko sen on.
Kiellettyjen ruokien lista alkaa pikkuhiljaa kasvaa ja kasvaa. Esimerkiksi en aio syödä pähkinöitä tai syödä mitään leivottua. Leipää en vielä voi jättää pois, mutta syön vain mahdollisimman vähäkalorista ja terveellistä :) Eli heihei sämpylät ja paahtoleipä!
Mun äiti alkaa varmaan huomata, että en enää koske kaapeista löytyviin suklaisiin tai vanukkaaseen.. Se kyselee että en kai vaan laihduta. Sanon vaan, että oon kyllästyny herkkuihin ja iho kärsii niistä, ja se myöntää, että mun iho on tosi paljon parempi nyt ku liikun ja 'syön terveellisesti'. Mutta sen mielestä mulla on liian kapea vyötärö. Ei se oo ei läheskään.

Tää teki mut kyllä järkyttävän iloseksi! :) Mut oon kyllä aina ollu aika hoikka vyötärön alueelta, joten ei se kerro mitään siitä, miten läski kertakaikkiaan oon! Ja hyi, vihaan omaa lantiota ja reisiä!
Huomisesta lähtien otan itseäni niskasta kiinni ja noudatan tätä →
Ruokavalio:

• hedelmät (mahdollisimman vähäkalorisia, ei mielellään banaania vaikka siinä onki proteiinia)
• rasvaton mieto maitorahka (vähän jos on pakko syödä jotain pientä)
• pilttisoseet (ei näitäkään liikaa, puuron kans yms.)
• puuro
• kalorittomat juomat mm. PEPSI MAX ♥ ja vihreä tee
• vain mahd. vähäkaloriset leivät
• vihannekset
• tonnikala
• riisi

Eli koitan jättää pois kokonaan maidon, ja monet maitotuotteet (paitsi tuo maitorahka) ja lihan.
Vettä koitan juoda 8 lasia päivässä.

Liikunta:

• juoksulenkki n.2 krt/vk
• lihaskuntoa yms. min. 40min/pv
• joogaa/voimistelua yms. 3krt/vk 30min
• keävelylenkki 3krt/vk (n.1 tunti)

Eiköhän tuo riitä, koska oon älyttömän laiska.. tuntuu oikeasti ihan mahdottomalta jos suoraan sanon :o
Kaloriraja: 600kcal/päivässä

Uskon, että tää ahdistus hellittää, kunhan saan vaan taas syömisen kuntoon :)
Ja kunhan laihdun mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti! En kestä enää.

Jos siellä on joku lukija, vois toki kommentoida tai jotain, saan sitten jonkunlaisen kuvan siitä lukeeko kukaan mun blogia, vai tuleeko noita katselukertoja ihan sellasista mun blogiin tahtomattaan eksyneistä :)
Jaksamisia ja stemppiä ja kaikkea muuta mahdollista hyvää kaikille! ♥

♡: Sweetulip

Itsekuriton epäonnistujamursu

En yhtään osannu kirjottaa kahteen päivään, missään ei ollu pienintäkään hiventä järkeä, kun koitin jotain saada naputeltua. Kokonaisen lauseen muodostaminen tuntuu vieläki vähän kummalliselta ajatukselta..
Siinä vaiheessa, kun istut (tai puoliksi makaat) kotona yksin samassa sikiöasentoa muistuttavassa asennossa monta tuntia putkeen ja koitat löytää elämästä jotain iloa ja sitä ei löydy. Edes se pieni rakas lumisade ei piristä. Silloin, kun istut siinä ja mietit, miten helposti voisi vetää yliannostuksen niitä kaikkia lääkkeitä mitä kaapeista löytyy, mutta et vaan jaksa nousta tai vaivautua, koska eihän se voi onnistua. Olenhan nimittäin vitun hyvä yhdessä asiassa. Epäonnistumisessa.
Pystyn olemaan syömättä helposti päivän klo 17:00 asti, silloin normaalisti joku tulee kotiin. Korkeintaan syön omenan aamulla. Mutta sitten ku joku on kotona, otan ensin yhden omenan, sitten pilttiä, pikkuhiljaa oonki syöny pari leipää ja lämmintä ruokaa. Vähän mustikkapiirakkaa, vähän vielä lisää.
Sitten makaan sängyssä loppuillan rypemässä itsesäälissä ja -inhossa.. Aina päätän, miten en varmasti syö seuraavana päivänä kuin 100 kaloria. Helpostihan oon ennenki niin tehny! Mutta sama kaava toistuu.
Peilistä katsoo takaisin sellainen jollakin tavalla hoikan muotoinen, mutta silti pelkkää läskiä ja selluliittia täynnä oleva löysä ruma mursu, jonka perse leviää ja valuu ja valuu hetki hetkeltä isommaksi ja löysemmäksi roikkumaan polvitaipeissa. Sillä mursulla on kuullokkeet korvilla ja se kuuntelee musiikkia 24/7. Ja toivoo kuolevansa.

Rakkaus, onnellinen perhe, läheiset, ilo, onni, rauha, kauneus, laihuus, raha.
Minulla ei ole niistä mitään, tai en ainakaan huomaa.
En rakasta mitään, ja jos rakastan jotakuta, tuntuu, että en saa rakkautta takaisin. Vihaan perhettäni, ei vanhempia edes oo olemassa jos minulta kysytään, eihän ne koskaan edes oo kotona. Ja ketkä läheiset. Kaverit vaan ahistaa, ne on liian fiksuja, niiltä ei voi piilottaa mitään. Ilo, onni, rauha.. eieieieiei! Kaunis en osaa olla, laihakaan en oo. Rahaa on, mutta sillä ei oo merkitystä enää.

Nyt jos en saa motivaatiota ja itsekuria takas... pakko :(
Hirveästi thinspoa ja vihreää teetä.. ja vettä!
ABC äkkiä ja paastopäivät!

Tosiiii paljon jaksamista kaikille! ♥

♡: Sweetulip

Feather-weight perfection, underweight goddess

Huono päivä, hyvä päivä, huono päivä, siedettävä päivä, huono päivä, pahin päivä ikinä, paras päivä jne.
Itku pitkästä ilosta. Niin tuntuu... Tulin kotiin ihan rättiväsyneenä ja nukahdin varmaan kolmeksi tunniksi peiton alle, koko sen ajan taisin olla yhtä jäässä ku nukahtaessa ja herätessä, koska näin unta kaikesta kylmästä. Itkin unessa ja heräsin lopulta siihen, että meinasin tukehtua siihen tunteeseen. Kädet täynnä mustelmia, jalat täynnä mustelmia, kyljet täynnä haavoja mustelmia. Kannattaa juosta metsään ihan itkusta sekasin!


~You put your hand on mine,
death white on brown,
those whirlpool eyes;
well, I begin to drown.
The girl of my nightmares,
erotic and skull-faced.
The girl of my nightmares.
Anorexic beauty,
feather-weight perfection,
anorexic beauty,
underweight.. goddess.~
Musta toi biisi on jotenki huvittava jopa, feather-weight perfection!
Äiti sano tänään, että oon ihan liian laiha.. voiei. Siis tottakai hihkuin sisäisesti, koska se ei herkästi kommentoi mun laihtumisia eli oon oikeasti laihtunu :) Ihme, että ees hoksasi, eihä se oo ees nykyään koskaan kotona. Tai sitte sen takia se just huomas..?
Mutta siis voiei, koska kuulin, ku se alko selostamaan isälle miten sen pitäs taas alkaa kattoo mun syömisten perään.. huoh.
Ja ei yhtään auta asiaa et kaverit ihmettelee, miks mua ei koskaan näy syömässä..

"Piti käydä kaupassa"

"Kävin jo aikasemmin"

"Käyn myöhemmin..!" 

"En ehtiny, ärsyttää ja kauhea nälkä, syön kotona varmaan taas pitsaa tai hampparia.."

"Juu ihan just tuun jos saan tehtyä tän valmiiksi tarpeeksi nopeasti!"

Ja koskaan en sitte lopulta käy syömässä. Ei enää ees tunnu huimaavan päivällä.

Tänään söin:

•  n. 1/3 ps. Elovena pikapuuroa (joku vadelma-mustikka juttu nam) n. 60kcal (??)
• pienenpienesti kaakaota n.20kcal
• välipalapatukka 73kcal
• haarukallinen nuudelikeittoa ..ehkä 20kcal korkeintaan? 

Yhteensä: n. 200kcal

En usko että enää mitään syön, kello jo kuitenki nii paljon.. Ja tuntuu että vähempäänki oisin pystyny.. helposti.

Oon aika ylpeä jollaki tavalla miten äkkiä totuin olemaan ilman herkkuja ja päivällä syömistä! Johtuu ehkä siitä, että ei oo eka kerta ku tätä teen? Toivon nyt vaan niin kovasti, että en saa ahmimiskohtausta ja ala oksentaa. Oon tehny sen jo tosiaan 3 kertaa tosi pienellä aikavälillä.. ja joka kerran jälkeen itkeny hysteerisesti, ja miettiny sitä, miten kovasti haluan kuollessani omistaa vielä hampaat ja ruokatorven.. Sitäpaitsi syljen verta jo ilman oksenteluakin aina nuhassa. Toivon niin paljon, että niin ei käy.

Taas kirjotan vaan syömisestä ja syömättä olemisesta. 

Se mun päässä vaan liikkuu. Ja se että oon rakastunu aina vaan enemmän ja enemmän, vaikka sattuu miten paljon :)

MUTTA.. Huomenna pitää herätä tosi aikasin mun tottumuksiin, 6:15!

Joten pakko mennä nyt suihkuun ja itkeä itkut äkkiä pois alta, jospa tänä yönä pitkästä aikaa saisin nukkua..

Hyvää yötä :)

♥: Sweetulip

Pieni ilopilleri ensilumessa

Melkein väsytti nii paljon että en ois jaksanu alkaa kirjottamaan.. Eilen tapahtui niiiin paaaaljon kaikkea vähemmän mukavaa :( Mutta en jaksa siitä murehtia enää :)
Oon nyt kokemusta viisaampi. Ei siis oikeasti ikinä kannata kertoa ihan kellekkää jos laihuttaa. EI IKINÄ! Huijj mitä kauheaa sotaa, kun en suostu kertomaan syömääni kalorimäärää.
Isä on alkanu olemaan enemmän kotona, joten paljon rasvaista ruokaa tiedossa. Tänään kyllä toisaalta kävin kaupassa ostamassa sellasta ruokaa, mitä uskallan syödä! Piltti on nykyään herkuttelun korvike :) parempaa ku mikään suklaa.. JA ei oo ollu viime talven jälkeen näin hyvä iho..! Love it.
Ajattelin vähän lisää kertoa itsestäni, ja ajattelin että teen sen 'andthatswhoiam' kuvien avulla :)

Tänä aamuna kävelin lumisateessa tuossa (kts. viimeinen kuva) asennossa ja raksamiehet tuijotti ihan ihmeissään :) Saavat rauhassa tuijottaa kuin hullu puuroa(hääääh?), minä nautin ensilumesta ja sillä selvä! Aika menee tosi nopeasti, 

Tosi monet jotka tunnen vihaa ukkosta, sadetta, kylmää ilmaa ja talvea. Minä raaaakastan niitä ♥
Vaikka oonkin tosi hermoheikko talvella kaiken suhteen :)
Aikaisemmin pyytelin anteeksi angstipostauksia, nyt sitten tuntuu että tekis mieli pyytää anteeksi sitä, että höpötän vaan ihan turhaa ja rakastan taas kaikkea! Mutta kaiken tämän tuskan seassa on se pieni ilopilleri piileskelemässä :)
Ehkä tämä hyvä olo johtuu siitä, että tänään ei ollu mikään pakko esittää ilosta kenellekkää.. Itkin jopa matkalla kotiin, helpotti tosi paljon.. Ehkä pitää elää vaan hetkessä, en jaksa nyt murehtia tulevaa! Vaikka tiiän että tästä tulee myöhemmin sitte ongelmia, nyt ei kiinnosta ollenkaaaaaan :)

Toivottavasti sullaki on siellä jossain se pieni ilopilleri lymyilemässä! ♥

♥: Sweetulip

Mistä on pienet tytöt tehty?

~Mistä on pienet tytöt tehty?~
Ei ainakaan sokerista!
Syksy toi mukanaan tuulen, kirpeän raikkaan ilman, sateet, joulun odotuksen ja monta muuta minusta tosi ihanaa asiaa ♥ Samalla se toi sen jokavuotisen itsemurha-aallon. Kuka missäki vetää nappeja ammeessa ja toiset talojen katolla huutaa ja kiroaa maailmaa, joku jopa joskus onnistuu pääsemään eroon hengestään. Miksi?
Oli pakko ottaa selvää asiasta!
Kaikkihan on varmaan kuullu kaamosmasennuksesta joskus. Sitä jokapaikassa tarjotaan vastaukseksi. Vuodenaika, säätila ja valon väheneminen vaikuttaa ihmisen mielialaan. Pakkokai se on uskoa, pienestäpä ihmisen pää reagoi :o

"Säätilalla on vaikutusta ihmisen mielialaan ja terveyteen. Varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsii noin prosentti suomalaisista ja joka kymmenellä on kaamosmasennuksen kaltaisia oireita talvisin. Auringonvalon vähäisyys ja lumen puute vuoden pimeimpänä ajankohtana voivat heikentää unen laatua ja vaikuttaa vireystilaamme sekä ruokailutottumuksiimme, ja auringonsäteilyn vähäisen määrän on osoitettu lisäävän itsemurhien riskiä marraskuusta maaliskuuhun ulottuvana aikana. Itsemurhatapausten määrä on suurimmillaan keväisin, minkä arvellaan johtuvan alkukeväällä nopeasti lisääntyvästä auringonvalosta. "

Mulla on aina pahin olo keväällä kun lumet alkaa sulaa?
Ööööö... miksiköhän mulla tämmönen kiinnostaa :o
Ehkä musta tulee joku psykologi tai joku!
Hihhih, aika kaukaa haettua ku ei oo edes oma pää kunnossa.
No kuitenki, eniten järkytyin, kun luin, että syksyyn ja valon vähenemiseen liittyy myös LISÄÄNTYVÄ LOHTUSYÖMINEN. Äkkiä kunnon herkkulakot päälle! :)
Keksin muuten aika hyvän syyn/ syitä olla syömättä epäterveellisiä ruokia ja karkkeja yms.! 

1.Sanoin vaan kaikille, että yritän pysyä niistä erossa jouluun asti, pitää säästää rahaa ja sitte jouluna voi vieläpä herkutella oikein kunnolla kerralla. Eikä jouluna tietenkään kukaa oo vahtimassa herkuttelenko oikeasti!
2. Joku on aina tuonut pitsaa kotiin jokapäivä töistä tai jostain tullessa ja oon ihan kyllästyny siihen.

Kukaan ei oikeasti, ihan oikeastioikeasti epäillyt mitään, moni alkoi itsekki miettiä, että on aika kyllästyny roskaruokaan, jee vähemmän syömäänmenokutsuja tiedossa! :)

Oon paljastanu nyt tämän mun kalorinlaskemis-ja pakkolenkkeily-asian yhdelle ihmiselle, sille josta välitän enemmän ku kenestäkään. Oli pakko, se alko kyselemään miks en syö ruokatunnilla ja miten oon niin pieni nykyään. Eikö se tajunnu sillon ku painoin paljon vähemmän?
Otti asian aika kevyesti ja sanoi jotain siihen suuntaan, että enhän minä vielä niin laiha ole mitä jotkut muut, ja se sattu ihan vitusti. Mutta jollakin tavalla se myös helpotti kertoa, ja tiedämpähän, että vielä on mahdollisuus laihtua. Kaikki on hyvin siihen asti kunhan kukaan muu ei saa tietää ja en joudu pakkosyöttöön :)

Toisaalta mun päässä on kamala ristiriita. Mulla on niitä pienen pieniä hetkiä, kun seison peilin edessä ja katon, että ei hemmetti mihin mun perse on kadonnu, miks mä ees teen tätä. Mut sitte silmät osuu siihen totuuteen, että kyllä se takamus ja jalat on täynnä rasvaa. Välillä taas vaa'alla seistessä katon sitä lukua ja mietin, miten onnellinen olin melkein 7 kiloa painavampana (vitunläski), miten silti kehuttiin tosi hyvännäköseksi joskus ja nyt niin surullinen ja kukaan ei sano mitään. Mutta sitte muistan, että siitä se lähti, en ajatellu painoa ollenkaan yhteen väliin ja sen aikainen kaveri haukku läskiksi selän takana. Sen jälkeen aloin näkemään peilissä vaan jäätävän läskikasan. Iiks?

Pituus: 164cm
Paino:52.8-53kg
BMI: 19.71

Vielävielä vähän ainakin :)

P.s. Tykkään vissiin kirjottaa pitkiä postauksia, enkö? JA pitäiskö vähän lyhentää? :)

♥:Sweetulip

Ja niin hyvä päivä vedettiin pöntöstä alas.

Ei perkele. Pakko kiroilla.
Päivä meni toooosi hyvin, kirjoittelin jo aikasemmin, oli kivaa. Söin pienen omenan ja puolikkaan leivän tomaatin siivulla, ilman rasvaa, kuinkas muutenkaan.
Sitten kotona TADAAAA joku idiootti (isä) oli tehnyt lihapitoista paskaa (ruokaa) ja minä tietysti vähän ahmin. Enkä nii vähänkään. Sitten isä lähti ja jo toinen rumba tälle päivälle alkoi, elämähän sujuu siis kuin tanssi? Tämä tanssi on perhanan rasittava kyllä. No kuitenkin, juoksin vessaan ja oksensin, ei sormia kurkkuun, ei mitään, huono omatunto hoiti kaiken iiihan yksin. Nyt ärsyttää, oli pakko pestä hampaat kahdesti, vaikka tuskin siitä paljo hyötyä on.
Niin että siis päivä siis meni ihan pilalle ruuan takia. Tiiäntiiän en oo ihan okei, mutta en oo alipainoinen ja niin pitkään kun en sitä oo, oon omasta mielestä ylipainoinen. Makes no sense at all!
Eli siis..
Suurin ongelmakohta: sisäreidet
Ratkaisu: painonpudotus

Juu on kokeiltu parin vuoden aikana vaikka mitä kiinteytysliikettä ja muuta.. ei toimi. Painon. Täytyy. Pudota.

Anteeksi tällainen teiniangsti-yhyyranteetaukivillasukalla postaus, koitan välttää!

Niin, jokapäivä :)

Sitten muita mietteitä :)

Vaikea keksiä mitään, kun väsyttää ja päässä ei liiku kuin pari hereillä olevaa hyvinhyvin harmaata aivosolua!

Miten voin varmasti ja herättämättä epäilyjä välttää syömässä käynnin ja viikonloppuvierailut, jotka on täynnä mässäilyä ja ryyppäämistä?

Onneksi elämässä on pieniä iloja, niinku esimerkiksi maailman kaunein keijutaulu seinällä ja kynttilänvalossa blogin kirjottaminen (jos ei tietokoneen valoa lasketa!).. Ja yksin kotona maleksiminen.

Nyt jos sais vähän puhtia lähteä lenkille ja ulkona ei enää satais kaatamalla!

Kaikkea hyvää ja jaksamisia SINULLE!♥

♥:Sweetulip

Its Monday!

Maanantaita!
Toivottavasti hyvää sellaista :)
Ihana kun syksy tulee ja ilma alkaa olla jo melko kylmä, luntaki on vissiin luvattu! Ihanaa, että viimein saa pukeutua lämpimästi ilman että joku katsoo iha oudosti kun kävelen heti syksyn alusta villatakki päällä :D Kaikki on aivan ihanaa, jos ei ajattele tarkemmin.. oikeastaan välttelen nyt tarkasti ja liikaa ajattelua :) se helpottaa! Mutta nyt teen sen, ihan vain, että saisin ajatukseni sanoiksi.
Kävin vasta kaupassa, en ole ikinä, en siis oikeasti IKINÄ ollu niin ahistunu ruokaostoksilla!
Kiertelin kädet täristen kauppaa vanhusten seassa ja aina kun otin jotain hyllystä pistin sen takaisin ja maleksin ainakin puol tuntia turhaan. Lopulta päädyin ostamaan omenia, pepsi max 2-packin, vihreää teetä ja jonkun minipussin pähkinöitä :/ välipalapatukoita, jotain vähäkalorisia, en uskaltanut ottaakkaan kun yksi mummeli katsoi kuin sotanorsua sitä ruokaläjää kun olin niitä valitsemassa, eihän se voinut tietää, että niiden oli tarkoitus riittää viikoksi. Kusin koko homman lopuksi vielä kassalla kun kortti ei toiminu ja piti maksaa kolikoilla.. melkoista rumbaa..
Pelottaa vähän, syömisen jälkeen meinasin joutua kehityskeskusteluun posliinipöntön kans. Onneksi sain itseni kasaan. Ei, tämä ei oo hauskaa tai helppo ja nopea tapa laihtua. Tämä on kamalaa. Mutta mielummin näin kuin kuolleena pää asfaltilla levinneenä. Tein virheen, monta virhettä. Miksi ihmisen mielion tehty näin helposti myrkytettäväksi?
Mulla alkaa olla sellainen teoria, että jokainen meistä on jostakin kohtaa syvältä mielen sopukasta sairas edes vähän. Jotkut vähän enemmän.
Ja ei oo valittamista,  en sentään nää pieniä vihreitä miehiä seinillä, niinkuin puolet suvusta. Vielä. Kai?
Mutta nyt takaisin inventaarion kimppuun! :) Illalla ehkä lisää höpinää kunhan pääsen kotiin.
♡: Sweetulip

Onko siellä ketään?

Sitä oon tässä miettiny..

Tiiän, että näitä blogeja on ihan tuhottomasti ja tämä ei todellakaan ole se kaikista koskettavin ja mielenkiintoisin, mutta jos siellä on edes joku ihana lukija, jota kiinnostais jatkossakin, ilmoitele ihmeessä itsestäs! :) Tiiän sitte jatkanko tätä 'postaus päivässä' rytmiä, vai vähennänkö vaan vaikka 2 kertaa kuussa kirjoittamiseen.

Tokaks samaan kysymykseen liittyy muutakin. Mihin kaikki on menny? Tuntuu, että kun yrittää vähän aikaa saada omaa rauhaa ja yrittää jaksaa, kaikki lähtee lopullisesti. 

"En mä ajatellu ees kysyä sulta, ajattelin, että teet jotain muuta, opiskelet, urheilet ja muuta. Sä oot niiin aikuistunu lyhyessä ajassa." 

tai että

"Ethän sä viimeviikonloppunakaan ehtiny, ja me sovittiin jo muiden kans, sori, EHKÄ myöhemmin.. Ollaanko me ees nykyään hyviä kavereita, susta ei oo kuulunu?"

Ei se haittaa, mutta minusta aikuistuminen ei oo paha asia, kyllä jokaisen, joka meinaa omaan asuntoon muuttaa yläasteen jälkeen, pitäis osata tehä itse asiat, ei se äiti enää sinne joka päivä tuu sun vaatteita pesemään ja lukemaan iltasatua.

Sitäpaitsi, aikuistunu? Minä?! En muuta vielä ookkaan ku lapsellinen. Ei se aikuistuminen musta tarkota sitä, että osaa itsekkin tehdä jotain, se tarkottaa sitä, että uskaltaa tehdä jotain eikä tarvi täristä päivää nurkassa huutamassa äitiä apuun, kun ei osaa, kun ei itse uskalla ottaa asioista selvää. Ja musta en todellakaan oo vielä valmis olemaan aikuinen, mutta pitää yrittää! Ette varmaan yhtään tajua mun pointtia :D En oo varma tajuanko nyt ihan itsekkään, ja sehän toisaalta kumoaa koka idean ja niin.... täh? 

Ja en ymmärrä edes että mitäh, pitäiskö mulla olla jokapäivä istumassa elokuvissa ja käydä syömässä.. sitäpaitsi kun pitäis vielä vältellä kumpaakin! Kaikki on nii vaikeaa ku mitään ei voi ääneen sanoa.

Ja viimeinen tarkoitus tossa kysymyksessä on... Onko siellä ketään, joka tajuaa? Siis ymmärtääkö joku siellä... ylipäätään kiinnostaako ketään? 

Sitä en ehkä tuu saamaan selville koskaan :)

...kauniin laulun ajan,

   tuska hukkuu.

  Valitsen yhden meren ja oudon veneen,

  joka soutais mut pois,

  saari odottaa elämän leskeään,

  satojen merien näkijää...

                        - Johanna Kurkela - Satojen merien näkijä

♥: Sweetulip

Long Time No See

Huh.

Se kuvaa ehkä tunnetta parhaiten. Oli kamala kiire jokapaikkaan, kouluun, koulutuksiin, välillä töihin. Varsinki kiire pitää itsekuri kunnossa kaiken sen keskellä... Mutta onnistuinn! :) 

Paino on noussut n. 53kg:stä sinne 54.5kg, mutta nyt on taas suunta alaspäin. Vielä minä pääsen sanomaan että painan 48 kiloa! Olo on aivan uskomattoman helpottunu, ja epäilen, että painonnousu on johtunu lihastenkasvusta.. ainakaan läskiä ei oo tullu lisää.. onneksi. 

En millään keksi mitä kirjoittaa, ajatukset pyörii muualla. Repsahduksia siellä täällä, niiden korjailuja jälkeenpäin. Stressiä tulevista kokeista. Pakokauhua pöydällä olevien karkkien takia.

Onko väärin jos katsoo toista ihmistä syömässä ja miettii "Hyi. En syö, en varmana taho näyttää tuolta!" kun nälkä yllättää? Tullu varsinki tavaksi koulussa.

Niiin, nälkänälkänälkä, tykkään siitä :) Siis en sillä tavalla, tottakai vihaan sitä, mutta se saa tuntemaan onnistuneelta! 

Suurin odotuksen kohde on tämä IHANA 'thight gap'... siis onhan se olemassa.. mutta ei kunnolla :( 

Niinhä se menee että läskit lähtee viimeisenä sieltä, minne ne ensimmäisenä tulee.

Viimeinen kuva lähinnä nuiden unelmafarkkujen/housujen takia ♥ 

Ihan vikaksi vielä kerron, että oon alottanu pitää ihan kunnolla kirjaa syödyistä ja poltetusita kaloreista caloriecount.fi ja Calorie Count sovelluksen avulla :) tosi kiva, saa oikeasti käsityksen siitä, kuinka paljon huomaamatta voi syödä kaloreita! Ja juodun vesimääränki saa ylös. Vaikka sen mukaan mulla pitäis päivässä syödä n. 1600kcal :o teen aina niin että sinne jää vielä sellaiset 1000-700kcal jäljelle :) 

Jaksamisia kaikille! ♥

♥: Sweetulip

Enkö?

Istun linja-autossa ja katson ulos ikkunasta väsyneenä. Syksy on tulossa, ja lehdet muuttuvat ruskan sävyttämiksi ja putoilevat maahan yksi toisensa jälkeen. Ulkona kylmä tuuli puhaltaa läpi vaatteiden, vaikka aurinko vieläkin koittaa lämmittää. Kesä ei ole vielä antanut periksi. Enkä minäkään aio antaa periksi, en ikinä. Yritän viimeiseen pisteeseen. Vaikka siihen menisi kaikki voima mitä minulla on. En päästä irti, en ikinä.

Hello there! ♡

Melko pitkään meni aikaa ennenku ehin nyt taas kirjoittamaan.. lukioita ei kyllä liikaa ole (..ei yhtään...) :o aikaisemmassa blogissa niitä sentään oli, mutta silloin jaksoin tätä mainostaa :) nyt vaan oottelen ihmettä ja kommentoin muiden ihmisten blogeihin.. :) ehkäpä joku kiinnostuisi nii ois jotain järkeä kirjoittaa :D
Nyt olin taas viikonlopun pois kotoa, sen verran voin sanoa, että kokoajan sai olla syömässä... salaatista ei puhettakaan, sipsejä ja limsaa vaan ja kaikkea rasvaista :(  hyijyi :/ tänään koulussa en sitte syönykkää, aamulla viimeksi syöny leivän, että jaksaa :)
Linja-autossa iski joku tarina inspis ja tein sellaisen pienen tyngän, ehkä pidemmän tarinan alun :) Puhelimeni ei kuitenkaan suodtu sitä tähän luittämään vaan tunkee sen väkisellä postauksen alkuun, joten pakko laittaa toiseen :(
En edes halua muistella syömisiäni, sen tiedän että paino on noussut 54 kiloon....aloitin vissiin taas lohtusyömisenkin, voi perse :D tästä ei sitten voi muuta kuin parantaa :)

-

Jäi pari päivää tässä väliin kirjoittamisesta, olin reissaamassa viikonloppuna...voi hemmetti sitä ruuan määrää ku sitä tuputettiin joka suunnasta :( 

Selvisin kuitenki hengissä ja vaa'alla ei näkynyt mitään muutosta (en sitte tiiä, onko hyvä vai huono?) joten en ihan vajonnu maanrakoon. Vaikka muuten meniki tosi huonosti, en enää kelpaa.... Mutta nyt on aikaa enemmän keskittyä syömiseen.. tai siis syömättöyyteen :) 

Osasin jopa melkein paastota päivän, jeij.. tuli vaan n. 20 kcal :)

Nyt vaa'alle kurkistelemaan mitä se sanoo..!

Syömisiä en jaksa enää muistella, lukeehan ne päiväkirjassa,mutta laiskottaa niiiiin paljon... Päikkärit ois nyt iha jees.. 

Tämän päivän syömiset:

Aamupala:

-rahkajogurttia 1dl+marjoja

Koulussa:

-leipä

-pepsi max

Kotona:

(aikomukset!)

-salaattia

- pitsaa (isä tuo, pakko syödä 1/2 palaa vaikka ettei se skitsoa)

Eli ihan siedettävissä rajoissa pysyy! Paitsi tuo pitsa nyt... noo.. lenkille vielä illemmalla!

ღ=Sweetulip