Itku pitkästä ilosta. Niin tuntuu... Tulin kotiin ihan rättiväsyneenä ja nukahdin varmaan kolmeksi tunniksi peiton alle, koko sen ajan taisin olla yhtä jäässä ku nukahtaessa ja herätessä, koska näin unta kaikesta kylmästä. Itkin unessa ja heräsin lopulta siihen, että meinasin tukehtua siihen tunteeseen. Kädet täynnä mustelmia, jalat täynnä mustelmia, kyljet täynnä haavoja mustelmia. Kannattaa juosta metsään ihan itkusta sekasin!
~You put your hand on mine,
death white on brown,
those whirlpool eyes;
well, I begin to drown.
The girl of my nightmares,
erotic and skull-faced.
The girl of my nightmares.
Anorexic beauty,
feather-weight perfection,
anorexic beauty,
underweight.. goddess.~
Musta toi biisi on jotenki huvittava jopa, feather-weight perfection!
Äiti sano tänään, että oon ihan liian laiha.. voiei. Siis tottakai hihkuin sisäisesti, koska se ei herkästi kommentoi mun laihtumisia eli oon oikeasti laihtunu :) Ihme, että ees hoksasi, eihä se oo ees nykyään koskaan kotona. Tai sitte sen takia se just huomas..?
Mutta siis voiei, koska kuulin, ku se alko selostamaan isälle miten sen pitäs taas alkaa kattoo mun syömisten perään.. huoh.
Ja ei yhtään auta asiaa et kaverit ihmettelee, miks mua ei koskaan näy syömässä..
"Piti käydä kaupassa"
"Kävin jo aikasemmin"
"Käyn myöhemmin..!"
"En ehtiny, ärsyttää ja kauhea nälkä, syön kotona varmaan taas pitsaa tai hampparia.."
"Juu ihan just tuun jos saan tehtyä tän valmiiksi tarpeeksi nopeasti!"
Ja koskaan en sitte lopulta käy syömässä. Ei enää ees tunnu huimaavan päivällä.
Tänään söin:
- n. 1/3 ps. Elovena pikapuuroa (joku vadelma-mustikka juttu nam) n. 60kcal (??)
- pienenpienesti kaakaota n.20kcal
- välipalapatukka 73kcal
- haarukallinen nuudelikeittoa ..ehkä 20kcal korkeintaan?
Yhteensä: n. 200kcal
En usko että enää mitään syön, kello jo kuitenki nii paljon.. Ja tuntuu että vähempäänki oisin pystyny.. helposti.
Oon aika ylpeä jollaki tavalla miten äkkiä totuin olemaan ilman herkkuja ja päivällä syömistä! Johtuu ehkä siitä, että ei oo eka kerta ku tätä teen? Toivon nyt vaan niin kovasti, että en saa ahmimiskohtausta ja ala oksentaa. Oon tehny sen jo tosiaan 3 kertaa tosi pienellä aikavälillä.. ja joka kerran jälkeen itkeny hysteerisesti, ja miettiny sitä, miten kovasti haluan kuollessani omistaa vielä hampaat ja ruokatorven.. Sitäpaitsi syljen verta jo ilman oksenteluakin aina nuhassa. Toivon niin paljon, että niin ei käy.
Taas kirjotan vaan syömisestä ja syömättä olemisesta.
Se mun päässä vaan liikkuu. Ja se että oon rakastunu aina vaan enemmän ja enemmän, vaikka sattuu miten paljon :)
MUTTA.. Huomenna pitää herätä tosi aikasin mun tottumuksiin, 6:15!
Joten pakko mennä nyt suihkuun ja itkeä itkut äkkiä pois alta, jospa tänä yönä pitkästä aikaa saisin nukkua..
Hyvää yötä :)
♥: Sweetulip
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti