Onko siellä ketään?

Sitä oon tässä miettiny..

Tiiän, että näitä blogeja on ihan tuhottomasti ja tämä ei todellakaan ole se kaikista koskettavin ja mielenkiintoisin, mutta jos siellä on edes joku ihana lukija, jota kiinnostais jatkossakin, ilmoitele ihmeessä itsestäs! :) Tiiän sitte jatkanko tätä 'postaus päivässä' rytmiä, vai vähennänkö vaan vaikka 2 kertaa kuussa kirjoittamiseen.

Tokaks samaan kysymykseen liittyy muutakin. Mihin kaikki on menny? Tuntuu, että kun yrittää vähän aikaa saada omaa rauhaa ja yrittää jaksaa, kaikki lähtee lopullisesti. 

"En mä ajatellu ees kysyä sulta, ajattelin, että teet jotain muuta, opiskelet, urheilet ja muuta. Sä oot niiin aikuistunu lyhyessä ajassa." 

tai että

"Ethän sä viimeviikonloppunakaan ehtiny, ja me sovittiin jo muiden kans, sori, EHKÄ myöhemmin.. Ollaanko me ees nykyään hyviä kavereita, susta ei oo kuulunu?"

Ei se haittaa, mutta minusta aikuistuminen ei oo paha asia, kyllä jokaisen, joka meinaa omaan asuntoon muuttaa yläasteen jälkeen, pitäis osata tehä itse asiat, ei se äiti enää sinne joka päivä tuu sun vaatteita pesemään ja lukemaan iltasatua.

Sitäpaitsi, aikuistunu? Minä?! En muuta vielä ookkaan ku lapsellinen. Ei se aikuistuminen musta tarkota sitä, että osaa itsekkin tehdä jotain, se tarkottaa sitä, että uskaltaa tehdä jotain eikä tarvi täristä päivää nurkassa huutamassa äitiä apuun, kun ei osaa, kun ei itse uskalla ottaa asioista selvää. Ja musta en todellakaan oo vielä valmis olemaan aikuinen, mutta pitää yrittää! Ette varmaan yhtään tajua mun pointtia :D En oo varma tajuanko nyt ihan itsekkään, ja sehän toisaalta kumoaa koka idean ja niin.... täh? 

Ja en ymmärrä edes että mitäh, pitäiskö mulla olla jokapäivä istumassa elokuvissa ja käydä syömässä.. sitäpaitsi kun pitäis vielä vältellä kumpaakin! Kaikki on nii vaikeaa ku mitään ei voi ääneen sanoa.

Ja viimeinen tarkoitus tossa kysymyksessä on... Onko siellä ketään, joka tajuaa? Siis ymmärtääkö joku siellä... ylipäätään kiinnostaako ketään? 

Sitä en ehkä tuu saamaan selville koskaan :)

...kauniin laulun ajan,

   tuska hukkuu.

  Valitsen yhden meren ja oudon veneen,

  joka soutais mut pois,

  saari odottaa elämän leskeään,

  satojen merien näkijää...

                        - Johanna Kurkela - Satojen merien näkijä

♥: Sweetulip