You're not alone

Paastoilu sujui tosi hyvin kolmeen, mutta kaverit pilasi kaiken, ne pitii pienen testin mulle ja mun kaverille, ne sano sitä "syöppikseksi" tai joksikin. Ollaan kummatkin laihduttu melko paljon ja skippailtu ruokailuja ja ravintolareissuja.. Ja no siinä sitten päättivät laittaa meidät syömään kaikkea mahdollista kauheaa, sellaista mitä normaalisti syödään kun käydään kaverien kesken syömässä.. Ja suklaakakkua. Huomasin,  että "vahingossa" valitsin helposti oksennettavia ruokia, ja kiroilin jo siinä vaiheessa itseäni. Syötiin melko äkkiä, minä ja.. no sanotaan nyt vaikka Prinsessaksi tätä kaveria, kateltiin siinä toisiamme melko vaivaantuneina ja autettiin toisiamme vähän pinteestä. Päästiinkin siitä melko äkkiä pois, Prinsessa lähti vähän aiemmin, ja minä melkein perässä.
Tuli ihan kamalan oksettava olo, sellainen täysi ja läski. Oli pakko päästä oksentamaan. En vaan kestänyt.
Tiesin jo paikan, sellaisen vanhan baarin, täydellisen paikan missä kukaan ei epäilisi mitään.
Kuulin kun joku toinen oli myös siellä samoilla asioilla, mutta ajattelin että se luultavasti on joku juoppo.
Siinä kaiken sen jälkeen, suihkuttelin hajuvettä ja ehostin meikkejä kun kopista astui esiin itkuinen Prinsessa.
Siinä tuijotettiin toisiamme melko shokissa vähän aikaa. Miten en aiemmin huomannut?

Onko sulla... jotain pastilleja tai jotain?  

Itkettiin, naurettiin, puhuttiin ja oltiin hiljaa. 

Löysin ihan uuden ihmisen vanhasta tutusta.. 

Enkä tiiä pitäiskö olla peloissaan.

Kuinkakohan moni muu vielä?

Huomenna paastoan, en syö koulussa enkä aio selitellä sitä.

Loppujen lopuksi vain minä voin vaikuttaa syömiseeni.

Ne jotka oikeasti välittää ei jätä mua yksin.

Ja jos kukaan ei välitä niin mun on sama kuolla.

Läskinä tai laihana.