Kaikkihan me kuollaan joskus

Löhöän kotona koska olen saamaton laiska paska.
Kaikki kaverit luultavasti vihaa mua kun en pitänyt taaskaan lupauksia.
Sain paniikkikohtauksen tai jonkun, itkin kovaäänisesti silmät päästäni, kyyneleitä valuu vieläkin.
Kirsikkana kakun päällä äiti totesi toivovansa kuolemaa. Isä totesi toivovansa, että äiti kuolisi sitten pois. Minä totesin että kuollaan kaikki.
Hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Joo kuollaan vaan kaikki pois.
Näen kuvajaisia päässäni.
Outoja ja jollakin tavalla kauniita, rauhallisia.
Ja jokainen niistä kuvastaa kuolemaa.

Silti tunnen oloni jotenki tyytyväiseksi. Farkut roikkuu päällä ja tiukka pitkähihainen ei olekkaan tiukka. Vyötärönympärys kai kapenee :)
Maha on kipeä ja oksettaa, nälkä.. Mutta en halua pilata tätä kevyttä ja puhdasta oloa.

Oisko teillä jotain postausideoita tai kysymyksiä? :)
En oikein keksi mitään ja ideat ois ihan jees..!
Jaksamisia kaikille♡

Edit!
Jos haluutte kikin tai jonkun muun ni laittakaa kommenttia, ois kiva jutella jonkun samanhenkisen ihmisen kans pitkästä aikaa! :)
Sähköposti on kans mahdollinen :)