Broken

Päätin että ehkä tänään vielä otan yliannostuksen. Tarpeeksi mutta en liikaa. En tänään vielä halua kuolla mutta pelkään huomista. Liikaa kaikkea mitä en vain kestä. Enkä todellakaan aio ottaa sitä riskiä, että menen sekaisin koulussa ja paloittelen jalkani tai jotain vastaavaa.

Melkein jopa haluan päätyä sairaalaan.

Ja mulla on niin kamala ikävä. Nyt kun ei enää tarvitse ajatella ja välittää, teen niin. Tarvitsen sitä idioottia. Rakastan niin vitusti sitä idioottia. 

Mutta se antoi periksi, en minä. Ja sanoin että ymmärrän, tälleen parempi. Ei oo enää syytä itkeä perään. Ei oo enää oikeutta. 

Se rikkoo minua vielä vähän lisää.