Luukasa

Tänpäivänen ruokailukeskustelu oli melko outo.
Pyörittelin broileripastaa lautasella ja hörpin vettä samalla kun pilkoin ahdistuneena salaattia mössöksi. En pysty syömään J:n, kaveripojan nähden millään. Meillä oli kiire, en saanut syötyä juuri mitään puolessa tunnissa, n. haarukallisen.
Sitten kun sanoin et joo lähdetään meillä pitää mennä,oon jo valmis ja lautanen oli yhtä täynnä kun tullessa. Siitä alko se outo osuus.

"Vitun anorektikko. Ethän sä ees syö."

"Haista vittu, tarvii tolleen sanoa.."

"Totuus."

"Painu v.. anna olla"

Se kuitenki antoi periksi. Onneksi,  oisin varmasti alkanu itkemään siinä.

Myöhemmin päivällä:

"Miks pepsi max?"

"En aatellu otin vaan jonkun.."

"Jaa, aha."

"Voitsä nostaa ton ku se painaa?"

"Kato susta on noin heiveröinen, meinaan tollasena syömättömänä luukasana."

"Kiitti.."

Vitun törkeä paska.

 Viilsin taas, ironista, sen takia että isä löysi mun yhen terän, haavansidontatarpeet ja muuta paskaa. Mut se oli niin kännissä, että tuskin se muistaa. 

Taisin vetää kans pään täyteen lääkkeitä että selviin tän yön yli,  ei ahdista niin paljoa. 

Voiko mua enää pelastaa?

Kuolen tänne läskinä ja surullisena, ajan kaikki läheiset pois, mun oma vika.

Seki vielä että yks tyttö joka tutki mun puhelinta näki mun kalorilaskurit yms. sovelluksista mut ei se sanonu mitään.. ihan sama. Nyt mä vietän vikkonlopun nukkumalla, en jaksa välittää että on vieläkin samat läksyt rästissä.

Voisiko joku jo tulla?

 Hakea mut täältä pois.

Hih, päässä alkaa jo tuntua.

Viikonloppuja!