Synnyttiin kuolemaan

Puhuin tänään yhden ihmisen kanssa syntymäpäivästä. Aloin miettiä että me juhlitaan sitä päivää kun synnyttiin joka vuosi, saadaan lahjoja, onnitteluita ja halauksia. Kai se tekee jotenkin tämän mukavammaksi. Juhlitaan sitä päivää kun vedettiin ensimmäistä kertaa henkeä. Sitä päivää mistä meidän henkinen kasvu tässä kummallisessa paskassa maailmassa helvetissä on alkanut.
 Pakosta muistin yhden kuvan, jossa mietittiin, että joka vuosi on merkkipäivä meidän syntymäpäivänä ja se on meille tärkeä, monet juhlii sitä. Mutta joka vuosi myös ohitamme päivän ja kuukauden, jona tulemme kuolemaan, mutta emme tiedä sitä. Mielummin juhlisin sitä päivää ja laskisin päiviä kuolemaani. Haluaisin laittaa päivän lukkoon, päivän jona kuolen. Olisi varmuus että kyllä täältä pääsee pois. Haluan kuolla sellaisena päivänä, että kaikki on hyvin. Kaunis ilma ja ihmiset ovat iloisia, mitään tärkeää ei ole sinä päivänä. Yksi kaunis mieleenpainumaton päivä maailmassa.
Minä niin haluan kuolla.