Otsikko jota en keksi millään.

Oli semmonen vähän kyseenalainen päivä..
Ahmin ja oksetti. En oksentanut.
Kuulin kaiken viittauksena painoon.  En välittänyt siitä pitkään.
Masennuin kavereiden valituksesta.  Nauroin ja vaihdoin porukkaa.

Pyristelen eroon terästä, rikoin taas teroittimen, mutta kokeilin sitä vaan sormenpäähän onko se terävä. Se on valmiina vaan hätätapauksiin, lupaan.
Teitä lukijoita on tullut taas lisää, kiiiitos kun seuraatte ja tervetuloa seuraamaan mun aika sairasta maailmaa.. :D
Anyways, mulla menee jokseenkin paremmin. Kaikki pienet ja isot asiat on muuttanu mun elämää vähän valoisammaksi :)
Lumisade, uudet lukijat, uudet kaverit, kik keskustelut ja forgotten girl! ♡
Koulu ahdistaa vieläkin ja en saa mitään aikaseksi mutta ei haittaa, menee tää näinkin joululomaan asti. Nyt keskityn vaan laihtumaan :)

Pärjäilkää!