"Soitan tunnin päästä. En ehi puhumaan. Ei me olla suunniteltu mitään vielä. Ens viikonloppuna sitte, soitan vielä."
Sitä soittoa ei kuulunu. Ei pahemmin vastausta ryhmäkeskustelussa. Ei se mitään. Ymmärrän. 
Ja kyllähän mä nyt tämmösen pikkujutun kestän! Taatana!

Mulla on kai sitten menny ihan hyvin. Toisaalta tänään ja eilen meni vähän läskeilyksi juhlien takia.. Ens viikolla se korjaantuu! Toivon kovasti, että mua ei taas ahdisteta nurkkaan ja kysellä miksi en syö ja alkaa tekosyyt loppua.
Miten nyt selittää ihmisille joihin ei edes voi luottaa, että ei syö koska on läski ja haluaa tappaa itsensä joka syöntikerran jälkeen? Sitä minäkin.
Vaaka rikki vieläpä taas. Nyt kai lopullisesti, meinaan sisältä tipahtelee jotain osia.. Peilistä näkee kyllä että tavoitteeseen on vielä matkaa.
Terä pysyy vähän aikaa kännykän kuoren sisällä. Pakko pysyä.