Taas yksi niistä päivistä, kun ei jaksa mitään. Peruin jälleen viikonlopun suunnitelmia.
Äitikin varmaan suuttui vähän. Veljestä puhumattakaan ja kaikista muista.
Minä hyödytön paska♡

Se valo tunnelin päässä.

Se tais sittenkin olla juna.

Tänään pitäisi kalorien jäädä sinne 400 suunnitelmien mukaan..

Tarvitsen sen vaa'an! En tiedä haluanko käydä vaa'alla, nähdä sen painon. Mutta pakko tietää pääsenkö millään välitavoitteeseen.

Hujopin kanssa taas juteltu ja sekoiltu. 

Ja sen nykyisen (ja minun entisen) kaverin, sanotaan nyt vaikka Kissaksi, kans myös naurettiin. Ei se Kissa ehkä niin paha ole. Ehkä ymmärrän sitä nyt paremmin. Onhan siitä riidastakin jo aikaa..

En kyllä kelpaa varmaan niillekkään ja tulee muilta kavereilta naljailua kun liikun sellasissa "turhien retujen" porukassa. 

Minkä minä sille voin että niiden kans on paljon hauskempaa?

Ei tarvii olla kokoajan pikkurilli pystyssä räpsyttelemässä ripsiä ja vetämässä kaula-aukkoa alaspäin. Eikä tarvii olla turhan iloinen ja voi kiroilla kuin tukkimies jos huvittaa. 

Niiden seurassa voi olla minä?