Muutun aina totaalisesti zombiksi, kun avaan bloggerin. Mitäs sitä kirjottais..
Paino seilaa monella kilolla viikottain. Vituttavaa ja ahdistavaa. Mitat ei muutu juuri mihinkään, +/- 0.5cm reisistä ja vyötäröltä.
Tänään söin "terveellisesti" vaikka söin suklaata ja koitin olla energinen. Se onnistuikin aamupuuron voimin, vaikka se kummallinen köntti vettä ja kaurahiutaleita mahan pohjalla meinasi ahdistaa. En varmaan ikinä totu syömään aamupalaa.
Sain myös raahattua itseni lenkille, vaikka eihän juoksemisesta tullut mitään, lunta vielä sen verran ja vettä joka paikassa. Jos olisin juossut, olisin varmaan lentänyt suoraan ojanpohjalle märät lenkkarit jalassa.
Mulla vähän jännittää tulevat isoskoulutus hommelit. Musta tuntuu, että niiden aikana tulee tapahtumaan edistystä asiaan jos toiseenkin. Ja en tiedä edes mitä mieltä olen. Toisaalta kiva pieni jännitys kutkuttaa vatsan pohjalla ja toisaalta ajattelen liikaa ihan paniikissa ja pelkään. Vihaan itseäni tämän takia.