Kävin tässä aika vasta ala-asteen joulujuhlassa. Siellä oli aika tiivis tunnelma, pienessä tilassa tuhottomasti porukkaa. Mutta toisaalta aika rentouttavaa nähdä pieniä onnellisia ja aitoja lapsia laulamassa täyttä kurkkua sylvian joululaulua.
Yksi näytelmä osui melko nappiin. Siimä pukki himourheili ja jätti herkut kokonaan. Juoksi ja teki lihaskuntoa ja laihtui. Aikuiset nauraa höröttivät milloin missäkin kohdassa ja minä tuhahtelin. Ihan kuin minä. Ei ne metsäukot ja -akat tienneet mulle nauravat. Mikä sen näytelmän idea edes oli?

"Paranemiseen menee yli 2 vuotta. Nyt minun on mentävä, minulla on vielä paljon potilaita."
Tuo lause jäi mieleen.
Toivottavasti kukaan ei tunnista minua tästä postauksesta!
Tai oikeastaan ihan sama, eiköhän koko koulu jo ole huomannut etten syö ja olen muuttgunut. Ja ehkä jopa laihtunut.
Jostain syystä haaveilen nyt melkein valkoisista blondeista hiuksista joihin saiain jotain vauvan vaaleansinistä (mistä lie tuo vauva tulee tuohon, sellanen mielikuva vaan?)

Tai oikeastaan sain idean erikoisemman värisistä hiuksista hölmöltä Saudi Arabiassa tai jossain asuvalta henkisellä tasolla kaksoisolennolta.
Älkää edes kysykö! XD