En jaksa nousta aamulla ylös sängystä millään. Mikään tai kukaan ei huvita kun pitää varoa ettei vaan liho. Mihinkään en uskalla mennä enää melkein koskaan, voisin joutua syömään. Huoneessa vallitsee kaaos, kun ei jaksa edes siivota. Suihkussa käynti on pakkopullaa ja meikkaaminen henkisesti uskomattoman raastavaa. Silti koitan pitää kulissit yllä että saisin rauhassa jatkaa.
Miksi mä pilaan kaiken?
Miksi mä en osaa olla vahva ja hyvä?

Ja mä istuin siinä,

kuvittelin etten enää ole olemassa.

Huomasin että mikään ei muuttuisi.

Ihan kuin olisin jo ollut olematta,
muuttunut näkymättömäksi.

Se oli aika hassua.

17.1.2014