29 tammikuuta 2014

Oompas taas sairaana.
Eli oon koko päivän kotona yksin.
Leipäpussien ja jogurtin piirittämänä.
Söin kaksi leipää ja kaksi desiä vanilja jogurttia mutta tajusin mitä tein ja lopetin ajoissa.
Eikun vessaan, kannet ylös pöntöstä ja rystyset helläksi.
Mulla on ongelma.
Mä en voi olla oksentamatta jos syön. En voi olla syömättä jos voin oksentaa.
Vaikka miten koitan päähän saada sitä faktaa että oksentaminen ei auta mitään, se ei saa mua laihtumaan niin silti mun päässä aina joku vitun minipaholainen kapinoi järkeä vastaan.
Enkä edes ole varma onko mulla sen kanssa mitään ongelmaa, en osaa olla ilmankaan.
Lisäksi satun olemaan kamalan laiska ja voimaton. Lihon tällä menolla kesäksi vielä suuremmaksi sotanorsuksi kuin mitä olin viime kesänä.
Yöllä en saa edes unta kun ahdistaa, reidet osuu toisiinsa helposti ja painava läskivartalo painautuu sängyn jousiin kiinni.
Yksi tuttu oli saanut unilääkkeet.
Minäkin haluaisin.



2 kommenttia:

  1. voi vitsi mäkinoisin vaan halunnu jäädä kotiin nii ei ois tarvinnu kestää ihmisii..
    ja hei yritä vähentää edes sitä oksentelua, se huonontaa hampaitakin.. ja joo tiiän et se on vaikeeta
    etkä sä oo laiska, se 'minipaholainen' vie sun voimat :/
    ja hei koita pärjäillä, ja muista et mulle voi tulla aina puhuu jos siltä tuntuu♥:)

    voimia♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut kotiinkaan jääminen ei auta yhtään mitää, siitä tulee vaa paha tapa.. /:
      Kiitti ihanasta kommentista, oot tärkeä!
      Voimia sinnekki!♡

      Poista