Saunan lattia.

Nokea sormenpäissä, kämmenissä verta.

Maailma sumenee silmissä,

valuu kyyneleenä amorinkaarta pitkin suuhun.

Suolaa haavoihin. 

Kylmät jalat ja tärisevät kädet.

Suru hukkuu veripisaroihin ja jäljelle ei jää mitään. Muistona vain uudet jäljet.

Viimeiset kyyneleet tippuvat reisille.

Suolaa haavoihin.

Mitä enää voi tehdä kun voimat ei riitä sivun kääntämiseen?
Toistan samaa kaavaa mutta en ymmärrä. Toistan liian pitkään, missään ei ole mitään järkeä. Millään ei mitään väliä. Haluaisin jo kääntää sivua, mutta en anna itselleni lupaa. Koska tiedän että seuraava sivu on revitty pois.
Sitä ei ole.