Kamala päivä takana.
Mutta siis niin, itkin koulussa. En tiedä mikä muhun meni, en enää pystynyt peittämään paha oloa. Koko päivän stressasin koetta, biologian tuntia ja ruokailua. Tunsin itseni kamalan ulkopuoliseksi kiitos Mustasukan joka saa mut todellankin tapettua katseellaan. Ihan kun mulla ei olisi mitään arvoa.
Ruokailussa mut jätettiin yksin, kaverit menivät pöytään niin etten mahtunut siihen.
Ei mitään reaktiota kun näkevät minut.
Myöhemmin ehkä se mukavin tytöistä tulee viereen, kun istun käytävällä vetisin silmin.
"Etkai sä oo vihanen mulle tai meille mistään?"
"Een tietenkää ku yks toinen juttu vaan"
"Ai no hyvä!" Se sanoo ja liihottaa pois.
Painuin vessaan ja purskahdin itkuun. Ei mulla ole niin väliä näköjään, ei yhtään enää.
Hujoppi pitää mulle seuraa, saa mut hetkeksi hymyilemään, vaikka senkin seurassa on kokoajan varpaillaan.
Mua pelottaa menettää se.