Mulla on sellainen olo, että oisin joku läskipallo superpallo, mua pompotetaan ympäriinsä.
Mä olen liian riippuvainen jo nyt.
Aina kun totun pettymykseen, siihen että ei tästä mitään tule, saan vähän toivoa.
Vain sen verran, että saan itseni hetkeksi hereille tähän maailmaan. Ja sitä varten, että saan taas pudota takaisin pohjamutiin ja siitäkin alemmas.
Eikä mulla ole voimia tai pokkaa puhua suoraan, ottaa selvää asioista.
Liian yksinäinen olo. Ei mulla ole ketään.

sä peitit taitavasti

jäljet kyynelten

ja kun en pinnan alle katsonut

niitä koskaan nähnyt en

Läskit taas kerääntyy.. En jaksa suunnitella syömisiä tai ylipäätään mitään.

Maanantaina aloitan SGD:n että saisin jonkin rajan vedettyä tälle läskeilylle.

Voimia kaikille tosi paljon!♡

Minä :)