Viikon kuulumiset

Maanantai
Aamukahvia ja tupakointia. Hömelö (luokkalainen poika, aika erikoinen mut tosi hauska ja kiltti) alkoi kysellä paljon. Se ei tajunnut mitään. Se tietää että oon suunnitellut ja melkein tappanut itteni moneen otteeseen.
Vetäisin hihan ranteen kohdalta pois ja repäisin rannekorun pois edestä.
"Etkö sä saatana jo voi ymmärtää että mä haluan pois?!"
Sen silmät kostui kyynelistä. Hujoppi kuuli myöhemmästä keskustelusta pätkän ja arvasi. Se ei regoinut oikeastaan mitenkään.
Ahmin ja oksensin pariin kertaan.

Tiistai
Kuumeilu alkoi uudestaan. Maleksin koululla Hujopin ja sen kaverin P:n kanssa.  Mahtavaa porukkaa.. edelleen tupakointia, viiltelyä ja yliannostuksen suunnittelua.
Saatoin oksentaa. Ja viiltää.

Keskiviikko
Kotona sairaana. Hujoppi aina viestin toisessa päässä. Liikaa nukkumista ja tupakkia. Itkemistä, ahdistusta, kooma. Sekä paljon ruokapornoa(XD) ja reverse-thinspoa.

Torstai
Himoliikuntaa sairaana, nukkumista kerran taas liikaa.
Ahmin ja oksensin, tälläkertaa n. 500kcal sessiot 2x eli ei edes paha. Verenpurkaumia ohimoissa.
Kaveri pölähti illalla ilmoittamatta kylään. Ahdisti ihan kamalasti. Tappelua turhista asioista vanhempien kanssa.

Perjantai
Koulussa taas. Haahuilua koulussa edelleen kuumeessa, paljon haleja ja tekohymyjä. Aito hymy Hujopille, ystävänpäivä on hyvä veruke hyvälle halille!
Kyllästyin kaikkeen paskaan.
Ahmin järjettömästi isän naaman edessä.
Kaapeista vaan ruokaa naamaan. Jogurttia, leipää, mysliä, juustoa, pähkinöitä, lisää jogurttia, kaakaota hillittömästi. Yläkerran vessan hana päälle ja sormet kurkkuun.
Hyvänä ja huonona uutisena huomasin että osaan nyt oksentaa melko hiljaa, helposti & nopeasti. Isä ei edes kuullut saatika äiti. Ja sitten terää iholle ja vähän tunnistamattomia lääkkeitä nassuun.

Joku joskus kyseli kuvia musta, tässä nyt nää mun reidet..
Ei todellakaan tarpeeksi ohuet.

Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Ihan sama toisaalta, kuolen varmaan kuitenkin kohta.
Karkusuunnitelma ei onnistunut, ensi viikolla kuitenkin tiedän paikat minne mennä jos en enää kestä.