Söin taas liikaa kiitos äidin tuomien juustosämpylöiden ja eilisen marjapiirakan ynnä muiden kalorimössöjen.
Yhteensä n.1000-1200kcal
Vaikea arvioida kun syö sellasia ruokia mistä ei tiedä ravintosisältöä.
Oksensin taas.
Aamu meni ihanan kevyesti, aamutupakilla käynti toimii näköjään hyvänä aamupalana.

Tänään mulla taas itkettää kamalasti.
Musta tuntuu että oon ihastunu.
Mutta kun en saisi olla.
Tuntuu vaan kamalan pahalta, en osaa olla.
En halua satuttaa enää yhtään ihmistä päästämällä lähelle. Mutta tätä ihmistä en osaa enkä pysty työntämään kauemmas.
Entä jos se näkee mun tänään tuhoaman ranteen joku päivä?
Enkä mä edes ansaitse ketään.
Eikä kukaan ansaitsisi nähdä tätä kaikkea pahaa.
En mä vaan voi päästää ketään näkemään tätä, en voi särkeä ketään.
Enkä mä ole edes varma kuvittelenko vaan kaiken.
Mihin mä patoan nyt nämä tunteet kun entisetkin jo ryöppyy yli ja halkoo suojakuorta?