Takana outo päivä. Oon seuraillut kipeänä isäni yllättäviä neuroosikohtauksia aamu kuudesta tähän asti. Rasittavaa, telkkari kun sattui olemaan sentin väärässä kulmassa, matot miten sattuu, minä istun liian huonossa asennossa ja vaikka mitä muuta. En millään jaksanut kuitenkaan hermostua asiasta joten suuremmilta huoritteluilta vältyttiin.

Paino junnaa ja keittiössä tuoksuu ruoka mutta en aio syödä.

Skip the dinner, wake up thinner.

Viilsin keskellä kaunista päivää. Jospa nyt koittaisin päästä eroon tästä. Tai ehkä en, ei sillä niin väliä.

En jaksa edes vaivautua miettimään itseni tappamista.

Ja kyselkää ihmeessä niitä kysymyksiä, kohtahan se 50. postaus on jo edessä ja haluaisin alkaa miettimään vastauksia niihin ajoissa :)